Olen kuullut, että monet iga-potilaat kärsivät suolaisen ruoan ja alkoholin köytön mukanaan tuomasta nivelten turpoamisesta. Itse en ollut moista huomannut aiemmin. nyt kuitenkin kun olen syönyt kevyemmin ja jättänyt ylimääräisen suolan pois, havahduin lauantaina siihen, kuinka jäykät ja turvonneet sormieni nivelet olivat. Tämä ei voi johtua muusta kuin juhannuksen juomista ja herkuista...?
Pitää seurailla asiaa tässä jatkossakin:) Nyt onneksi käytössä noi nesteenpoistajat niin olo on jo hieman helpottanut:)
Mustelmiakin on ruvennut tulemaan herkemmin ja väsymys päivää välillä niin, ettei tavarat edes pysy käsissä. Onneksi on kontrolli alkusyksystä:)
Luin aamulla mielestäni inspiroivan blogiteksin. Tekstin on kirjoittanut eräs tuttuni joka elämänmuutoksen myötä on alkanut mm. personal traineriksi. Tekstiin pääsette täältä. Blogitekstissäkin pohditaan sitä, pitäisikö laihtumisen olla helppoa ja miten se voi olla helppoa jos on valtaosan elämästään syönyt väärin? Tekstistä inspiroituneena muistan pitää mielessäni sen, että jokainenin 100g läskiä pois on työn takana ja saavutus itsessään. Ensin pitää tottua uuteen elämäntapaan, terveellisempään elämäntapaan. Vasta sitten voi oikeasti alkaa kunnon remonttiin. Näin siis itse ajattelen:) Liian suuria muutoksia ei pidä tehdä heti. Vaan totuttautua ensin uusiin valintoihin ja sitten lähteä hio suunnitelmiaan.
Olen monesti miettinyt että miksi laihduttaminen on niin vaikeaa. Vastaus taitaa löytyä korvien välistä. Se on vaikeaa siksi, että (itse) oletan saavani tuloksia heti. Vaikeaa se on myös siksi, että vanhoista tottumuksista on todella vaikea päästä irti. Siihen tarvitaan itsekuria että ne karkit jäävät hyllyyn ja jädet jäävät pakastealtaaseen. Mutta jos on tottunut siihen, että kaupasta lähtee aina herkkuja mukaan, ei se oli kovin helppoa heti vaan luopua tästä tavasta.
Toivon, että motivaationi jaksaisi nyt kantaa. Ja toivon, että huomenna vaaka värähtää alaspäin edes vähän. Pelkään, että muuten on taas luovuttamisajatuksen paikka:/ Katsotaan.
Eikä toki kohdallani voi vielä puhua laihduttamisesta...enhän kuitenkaan ole esimerkiksi lisännyt liikunnan määrää. Ruokavaliomuutos voisi olla parempi sanavalinta:)
Juoksukoulua on nyt suoritettu täydet kaksi viikkoa. Tämän viikon treenit ovat ruvenneet jo olemaan omien voimien äärirajoilla. Välillä olenkin miettinyt, johtuuko "voimattomuus" lenkillä täysin vain huonosta kunnosta vai onko lääkityksellä osuutta asiaan. Välillä on tullut kunnolla haukottua henkeä. Ensi viikko näyttää jo pelottavan raskaalta, mutta toivon kovin, että saan ensi viikonkin suoritettua:)! Peukut siis pystyyn:)!!
Ethän vaan juokse liian kovaa? Ehkä tyhmä kysymys, mutta törmäsin hiljattain ihmiseen, joka ei jotakin ollu hoksannu, ettei lenkillä ole pakko juosta täysiä ;)
VastaaPoistaTein tota juoksukoulua pari vuotta sitten ja kipittelin niin hiljaa kun pääsin, hölkkäilin eteen päin vauhdilla, jota moni muu ei varmaan edes kutsuisi juoksemiseksi. Mutta sekin autto kehittymään. Vasta sitten kun pystyin "hiippailemaan" vähintään 3-4 kilsan lenkkejä ilman että tuntu raskaalta, aloin lisätä vauhtia - ja siinä olikin ihan uutta haastetta sitten taas.
Jos oot sitä mieltä, ettet enää rauhallisemmin voi edetä, niin varmana on lääkkeiden syytä. Et varmana kumminkaan mikään nolla-kuntonen ole kaikkine koiranulkoiluttamisine ja jumpanohjauksinesi. Että sitten vaan armoa itselle! :) <3
Varmaan on vikaa kunnossa, vauhdissa ja lääkkeissä:D yritän kuitenkin olla armollinen:)
PoistaOlen kyllä yrittänyt pitää silmällä tuota vauhtia. Välillä tuntuu että juoksen niin hitaasti etten edes juokse....ja välillä kyllä tietää juosseensa liian nopeasti:/ mitä juoksukoulua kävit läpi?
VastaaPoistaPenikat vaan kipeytyy tosta hipsuttelusta:/ tabletti sekoilee kommenteissa:/
VastaaPoista