Juoksukoulu uutisia ja valmistautumista kesälomaan

Juoksukoulusta rupeaa olemaan takana pian jo kolmas viikko. Tänään oli vuorossa viikkojen suurin rupeama eli 2+5+5+2 (kävely, juoksu,juoksu, kävely) ja jos aiemmin olin jo huomannut että tuo ensimmäinen 2 minuuttia menee hujauksessa niin kyllä nyt meni ensimmäiset 3 minuuttia hujauksessa. Sain jopa koko lenkin ylläpidettyä hyvää vauhtia:) Olen tyytyväinen. Huomenna onkin sitten lepopävä ja sunnuntaina 45min kävelylenkki. Kävelylenkki pitäisi tehdä sellaista vauhtia että tulee hiki. Kysyn, miten se on mahdollista? Mulla ainakin menee sitten juoksemisen puolelle jotta niin nopeasti pääsisi kävelemään. Parin viikon päästä onkin sitten luvassa tuo 5km lenkki:)

Kyllä tänään tosiaan lenkki luisti kun pitkästä aikaa ei enää tarvinnut lainkaan väistellä kuralätäköitä vaan sai kauniissa säässä juosta peltojen ympäröimällä maastolla:)

Ensi viikolla tämä tyttö saakin sitten juoksennella kesälaitumille:) Vielä kolme työpäivää ja sitten koittaa LOMA! Eivätkä nuo kolme työpäivääkään pahimmasta päästä ole:) Kaksi niistä menee nuorten kanssa mökkeillessä ja viimeinen nuorten kanssa Korkeasaaressa:) Ja torstaina polkaistaankin loma käyntiin puolalaisvahvistuksen kera:) Kerkeää tuossa Korkeasaari reissun ja noutoreissun välissä muutaman tunnin nukkuakin ennen kuin on nokka uudelleen kohti Helsinkiä:)

Meidän taloudessa ei ole suurempia loma suunnitelmia:) Perinteinen Pori Jazz ja Porispere kuuluvat ohjelmaan, mutta ne olisivat osa sitä oltiin sitten lomalla tai ei:) Meillä kun tuon isännän kanssa jakautuu hieman eri tavalla nämä ajatukset lomasta:) Mulle olisi lomaa se, että pääsisi tekemään ja kokemaan asioita joita ei yksinkertaisesti ehdi kun käy töissä. Isäntä haluaisi...no...olla kotona. Olemme suunnitelleet lyhyen Suomen sisäsisen lomareissun (isänä ei kyllä ole vielä silloin lomalla). Käymme ensin Lappeenrannassa moikkaamassa kavereita ja yövymme siellä hotellissa. Seuraavana päivänä (hääpäivä) suuntaamme Sysmän kautta Hämeenlinnaan. Eli ehdotuksia Lappeenrannan ja Hämeenlinnan must see/must do ja must taste paikoista otetaan vastaan:)

Kohti kesää mennään myös elämäntapamuutoksen voimin ja se tuottaa jo nyt päänvaivaa. Tavoitteessa olen pysynyt ja hyviä tuloksiakin on jo tullut (lähes -2kg nihkeän alu jälkeen). Ongelma onkin se, miten huolehdin ruokavaliosta kun olemme reissussa? Miten kohteliaasti kieltäydyn tarjottavista kahvittelupaikoissa? Ja miten huolehdin terveestä ruokavaliosta ja etenkin välipaloista kun olen reissussa? Ensimmäinen haaste koittaa jo huomenna kun lähdemme Tampereelle. Tarkoituksena oli pyöriä lauantaina kaupungissa. Olisin päässyt hotelliin (vedenkeitin ja jääkaappi) eväideni kanssa ja olisin voinut käydä siellä syömässä. Tietäisin tarkkaan mitä suuhuni pistän. Mutta nyt kun suunnitelmat muuttuivatkin niin, että olemme lauantain Särkänniemessä ja sunnuntain, kun ei ole enää hotellia, kaupungilla. Miten huolehdin kaksi päivää siitä etten syö mättöruokaa kun rahaakin on niukasti. Särkänniemessä ei maitorahka purkki säily kovin hyvänä:/

Mutta nyt pakkailemaan huomista varten ja katse kohti lomaa ja lomavierasta:)

Painonhallinta ärsytys

Tänne blogiin on viime aikoina tullut vain kirjoitettua painonhallinnasta ja juoksukoulusta...mutta se on tällä hetkellä tätä metsästäjän vaimon arkea.

Täyttelin tossa äsken kalorilaskuria (ilmaisella nettisivulla) ja se aiheutti minussa vain turhautumista! Listasin mielestäni kaiken päivän aikana syömäni sinne. Koen, että olen tänään syönyt todella kevyesti ja jopa ehkä hieman kevyemmin kuin aiempina päivinä. Ja kalorilaskurin mukaan laihtuisin tällä ruokamäärällä vain 300g/vko. 330 GRAMMAA VIIKOSSA. Mitä hittoa. Tänäänkin oli töissä tarjolla pullaa, keksiä ym ja mä nakersin banaania ja rypäleitä. Ja silti laihtusin vain 300g/vko. Tää on niin tuskaa.

Ja kyllä tiedä, että pitäisi lisätä liikuntaa nyt etenkin kun kalorit näyttää miinusta, mutta kun ei niin ei. Tää on nyt vaan tälläinen avautumis postaus. Toki 300g/vko on sekin eteenpäin, mutta c'mon. Mitä sitä ihmisen pitäisi syödä päivässä jos liikkuu melko vähän? Ei mitään?

Pelkään, että nyt tässä käy niin että vähennän radikaalisti ruokailuja ja sitten tämä homma tyssää...Mietin jo, pitäisikö avuksi ottaa esim Keventäjät tms? Onko kellään kokemusta? Kalorilaskureista ym. on tukea ja apua, mutta kaipaan jotakuta keltä voisi kysyä vinkkejä ym.

Nivelten turpoamista ja laihduttamisen vaikeutta

Olen kuullut, että monet iga-potilaat kärsivät suolaisen ruoan ja alkoholin köytön mukanaan tuomasta nivelten turpoamisesta. Itse en ollut moista huomannut aiemmin. nyt kuitenkin kun olen syönyt kevyemmin ja jättänyt ylimääräisen suolan pois, havahduin lauantaina siihen, kuinka jäykät ja turvonneet sormieni nivelet olivat. Tämä ei voi johtua muusta kuin juhannuksen juomista ja herkuista...?

Pitää seurailla asiaa tässä jatkossakin:) Nyt onneksi käytössä noi nesteenpoistajat niin olo on jo hieman helpottanut:)

Mustelmiakin on ruvennut tulemaan herkemmin ja väsymys päivää välillä niin, ettei tavarat edes pysy käsissä. Onneksi on kontrolli alkusyksystä:)

Luin aamulla mielestäni inspiroivan blogiteksin. Tekstin on kirjoittanut eräs tuttuni joka elämänmuutoksen myötä on alkanut mm. personal traineriksi. Tekstiin pääsette täältä. Blogitekstissäkin pohditaan sitä, pitäisikö laihtumisen olla helppoa ja miten se voi olla helppoa jos on valtaosan elämästään syönyt väärin? Tekstistä inspiroituneena muistan pitää mielessäni sen, että jokainenin 100g läskiä pois on työn takana ja saavutus itsessään. Ensin pitää tottua uuteen elämäntapaan, terveellisempään elämäntapaan. Vasta sitten voi oikeasti alkaa kunnon remonttiin. Näin siis itse ajattelen:) Liian suuria muutoksia ei pidä tehdä heti. Vaan totuttautua ensin uusiin valintoihin ja sitten lähteä hio suunnitelmiaan.

Olen monesti miettinyt että miksi laihduttaminen on niin vaikeaa. Vastaus taitaa löytyä korvien välistä. Se on vaikeaa siksi, että (itse) oletan saavani tuloksia heti. Vaikeaa se on myös siksi, että vanhoista tottumuksista on todella vaikea päästä irti. Siihen tarvitaan itsekuria että ne karkit jäävät hyllyyn ja jädet jäävät pakastealtaaseen. Mutta jos on tottunut siihen, että kaupasta lähtee aina herkkuja mukaan, ei se oli kovin helppoa heti vaan luopua tästä tavasta.

Toivon, että motivaationi jaksaisi nyt kantaa. Ja toivon, että huomenna vaaka värähtää alaspäin edes vähän. Pelkään, että muuten on taas luovuttamisajatuksen paikka:/ Katsotaan.

Eikä toki kohdallani voi vielä puhua laihduttamisesta...enhän kuitenkaan ole esimerkiksi lisännyt liikunnan määrää. Ruokavaliomuutos voisi olla parempi sanavalinta:)

Juoksukoulua on nyt suoritettu täydet kaksi viikkoa. Tämän viikon treenit ovat ruvenneet jo olemaan omien voimien äärirajoilla. Välillä olenkin miettinyt, johtuuko "voimattomuus" lenkillä täysin vain huonosta kunnosta vai onko lääkityksellä osuutta asiaan. Välillä on tullut kunnolla haukottua henkeä. Ensi viikko näyttää jo pelottavan raskaalta, mutta toivon kovin, että saan ensi viikonkin suoritettua:)! Peukut siis pystyyn:)!!

Juhannus kuulumisia-pelottavia hetkiä ja hauskuutta

Iltoja:)!

Mitenkäs teidän juhannuksen viettot ovat sujuneet:)?

Meillä kävi niin, että toisten epäonni oli meidän onni:) Eräs tuttava pariskunta halusi järjestää juhannusjuhlat kotonaan, mutta kukaan ei päässyt tulemaan paikalle. Me siis kutsuimme tämän parin meille ja mukavaa oli:) Vieraat saapuivat hyvissä ajoin jo puolen päivän aikaan:) Mukanaan heillä oli heidän koiransa:) Immu ja tämä toinen koira ovat tavanneet ennenkin, kun vastapeluri oli vielä pentu. Nyt hän on jo yli vuoden ikäinen. Viimeksi tapasimme heidän kotonaan ja tapaaminen meni melko hyvin:) Immu on todella suojeleva,  joten välillä "murisi" mikäli kaveri tuli omistajia liian lähelle.

Vasta kun pariskunta saapui, muistimme, että tämä koira on UROS. Koiran nimi ei viittaa kumpaankaan sukupuoleen. Koirat tutustuivat ensin pihalla ja kaikki meni melko hyvin, muutamia puolustus murahduksia kuului, mutta leikkivät jopa yhdessä. Sen lisäksi, että Immu puolustaa omistajiaan, on hän omistushaluinen myös leluistaan ja ruoasta. Jopa SAIPPUAKUPLISTA. Oletin, että saippukuplat olisivat "lelu" jota olisi helppo jakaa, mutta ei. Koirakaverilla oli pitkä köysi mukanaan ja hän viettikin paljon aikaa pihalla, joka on hänelle kotoa jo tuttuja ja poitsu nukkuikin valtaosan ajasta erittäin nätistä:)

Illalla otimme kuitenkin molemmat koirat sisään. Minä lähdin lenkille yksin ja kun tulin takaisin, molemmat pojat tulivat minua iloisesti ovelle vastaan. Siksi se, mitä kuulin sisälle päästyäni oli jotain mitä en olisi uskonut kuulevani. Immu oli käynyt toisen koiran kimppuun. Pahasti ei ollut käynyt,lähinnä kaikki olivat vain säikähtäneet. Tilanteen laukaisi VEITSI. Kyllä, veitsi. Kimmolta oli tippunut jääkaapista veitsi lattialle jota molemmat olivat tavoitelleet ja siitä oli alkanut rähinä. Illalla Immu oli yläkerrassa ja kaverikoira sai olla immeisten kanssa sisällä ja tämä toinen koira ei uskaltanut tulla edes Immun petiä lähelle, voi raukkaa:( Seuraavana päivänä pojat olivat kuitenkin yhdessä nätisti pihalla.

Nyt kysyisinkin, mitä tälläisessä tilanteessa pitäisi tehdä? Vinkkejä kuinka toimia että moinen käytös saadaan pois tai miten tälläisissä "räjähdysherkissä" tilanteissa pitäisi toimia?

Emme olisi ikinä uskoneet moista, sillä Immu ja toinen uros ovat olleet ennenkin yhdessä ja pihalla kaikki meni ihan kivasti, paremmin kuin olisin luullut. Sisälläkin molemmat tervehtivät minua iloisesti. Lenkillä pojat olivat nätisti keskenään. Treeneissä ym. Immu ei ole moksiskaan muista koirista. Tarvinnee mennä jollekin rähinä kurssille?

Onneksi omistajat eivät jääneet kantamaan tilanteesta kaunaa ja kaverikoirakin voi hyvin.

Muuten juhannukseni tuli syötyä hyvin, paljuiltua ja saunottua:) Mukavaa oli:) Pelkään, että tulikohan syötyä ihan liikaakin. Olin itseni kanssa päättänyt, että maltillisesti saa herkutella perjantaina, mutta järkeviä valintoja ON tehtävä. En syönyt kuin kaksi pekoniin käärittyä aurasientä (lempigrillattavani) ja juusto-kasvisnyytitkin tehtiin mulle vähemmällä juustolla jne. Mutta, sitten tuli lauantai ja kahvin kanssa tarjottiin mm. suklaita. Ja kun ne siinä oli, havahduin siihen että siinähän napostelin niitä pieniä suklaakarkkeja minäkin..ja pipareita. Kun havahduin, lopetin kuin seinään. Mutta kuitenkin tänään....kun siihen suklaan makuun oli taas päässyt, iski suklaahimo ja pakko oli ottaa vielä muutamia namuja. Kaduttaa! Ja pelkäämpä, että vaaka ei ole liikahtanut yhtään alaspäin, olisikohan jopa ne 400g tulleet takaisinkin...huomennahan se nähdään.

Leivoin juhannukseksi Kevyen mansikkakakun Kinuskikissan ohjeilla:) Kannattaa kokeilla:

Kakussa on 100kcal/pala:) Ja hyvin maistui kaikille:)

Jännitystä juhannukseen toi myös kaverikoiran karkaaminen. Koira on kovasti autojen perään ja kun olimme alkuillasta vapaana, löysi koiruus matalan kohdan aidasta ja pomppasi auton perään. Onneksi tienpäässä oli kissa pihalla, jota tämä koiruus ja tuijottelemaan:) Saatiin sitten poju kiinni:)

Lääkkeiden sivuoireita

Hei!

Ajattelin tulla tänne kirjoittamaan Iga:n mukanaan tuomasta lääkityksestä sekä niiden sivuoireista. Itse en ole aiheesta hirveästi löytänyt kirjoituksia ja kokemuksia. Tämä johtuu tietty siitä, että jokainen reagoi lääkkeisiin eri tavalla ja kaikilla tautia sairastavilla ei tietenkään ole sama lääkitys.

Iga:n etenemistä hidastetaan verenpainelääkkeillä. Itse syön kasta. Losartania ja Metohexalia. Metohexal on beetasalpaaja ja tarkemmin beeta1-selektiivinen salpaaja sillä sen vaikuttava aine on metoprololi. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä salpaajat vaikuttavat enemmän sydämeen kuin keuhkoputkiin.  Losartan on ollut minulla käytössä diagnoosistani asti. Se aloitettiin ensin puolikkaalla tabletilla, mutta nostettiin pian kokonaiseen tablettiin kun teho ei riittänyt.

Losartanista minulle tuli sivuvaikutuksena aloituksen yhteydessä huimaista ja huonovointisuutta, mutta tätä kesti vain noin viikon. Annoksen noston yhteydessä ei oireita ollut. Metohexal aloitettiin minulla syksyllä. Olen vuosia kärsinyt kovista päänsärkykohtauksista ja olin tosi tyyvyäinen kun luin, että Metohexalia käytetään myös migreenin ehkäisyyn ja totta vie ovat päänsäryt helpottaneet:) Olen kuitenkin ollut lääkkeen aloituksesta asti todella väsynyt, aluksi jopa niin väsynyt, että jännitti ajaa töihin kun meinasin nukahtaa rattiin. Edelleen väsymys kuitenkin painaa hurjasti. Minulla oli myös todella paljon oireita ääreisvernkierrossa. Minulla on muutenkin kylmät varpaat ja sormet. Ja tämä oireilu vain paheni. Lääkettäni vaihdettiin väliaikaisesti toiseen näiden oireiden helpottamiseksi. Nämä oireet helpottivat, mutta sain kaveriksi sydämentykytyksiä, jotka jopa häiritsivät yöuniani. Lääkäri sanoi että voin kokeilla tuota lääkettä ja palata takaisin vanhaan jos siltä tuntuu. Ja yhden kuukauden käytön jälkeen vaihdoin lääkkeen. Kahdesta syystä: sivuoireet sekä kyseinen lääke ei ollut Kela-korvauksen piirissä. Minulla on 65% korvausprosentti ja kyseinen lääke oli huomattavasti kalliimpi kuin Metohexl juuri tuosta prosentista johtuen. Nyt sydänoireet ovat poistuneet ja taas kärsitään noista ääreisverenkierto oireista.

Toki etenkin Metohexalin kautta on tullut oireena myös hengästymistä, mutta se kuuluu asiaan. Se ei kuitenkaan estä liikkumista. Syke ei vaan nouse normaalisti rankassakaan liikunnassa ja hengästyn helpommin. Tämän kun pitää mielessä niin pärjää:) Metohexal lisättiin lääkitykseen koska paineet eivät Losartanille pysyneet kurissa ja sain täydestä Losartan annoksesta päänsärkyjä.

Tuo väymys on se mikä minua huolettaa ja harmittaa. Tämän otan puheeksi lääkärin kanssa syksyn kontrollissa. Minulla on useasti testattu mm. kilpirauhaset, sillä myös seksuaalisethalut ovat lähes nollassa. Huomasin kuitenkin, että e-pillereistä lähtien kaikissa lääkkeissäni on tuo sama sivuoire. Olenkin nyt miettinyt onko mahdollista, että tuo oire vahvistuu lääkkeiden yhteisvaikutuksesta.

Losartan on sikiötoksinen lääkitys, joten se tulee vaihtaa, mikäli perheenlisäystä harkitsee.

Tässä vielä hieman listausta pakkausseloisteista noista yleisimmistä sivuoireista:

Metohexal:

Hyvin yleiset

- huomattava verenpaineen lasku etenkin

pystyasentoon

noustessa, hyvin harvoin myös

pyörtyminen

-väsymys

Yleiset

-huimaus,päänsärky

-sydämen hidaslyöntisyys (bradykardia)

-tasapainohäiriöt (hyvin harvoin myös tajunnanmenetys)

-sydämentykytys

-käsien ja jalkojen kylm

ääminen

-hengenahdistus rasituksen yhteydessä

-pahoinvointi

-vatsakipu,ripuli, ummetus

Losartan:

Lääkkeen yleisimmät haittavaikutukset ovat huimaus ja väsymys. Harvinaisissa tapauksissa lääke voi aiheuttaa voimakkaan yliherkkyysreaktion.  

Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä kymmenestä):

• heitehuimaus, kiertohuimaus
• liian alhainen verenpaine, mikä voi aiheuttaa huimausta ylösnoustessa
• heikkokuntoisuus
• väsymys
• liian alhaiset verensokeriarvot (hypoglykemia)
• liian suuret veren kaliumarvot (hyperkalemia)
• veren virtsa-ainepitoisuuden sekä seerumin kreatiniini- ja kaliumarvojen suureneminen sydämen
  vajaatoimintaa sairastavilla potilailla
• veren punasolumäärän väheneminen (anemia)
• munuaisten toiminnan heikentyminen, munuaisten vajaatoiminta.

Viikon herkku"saldo"

Jos tunnette minut, tiedätte, että päivittäinen herkkujen syöminen ei ole mitenkään uutta. Syön herkkuja suruun, palkitsen itseni herkuilla ja ehkä mikä pahinta, syön etenkin karkkia kun minulla on tylsää. Kuulun niihin, jonka mukaan kaupasta lähtee automatkaksi aina karkkia tai jädeä.

Tällä viikolla tsemppasin mielestäni oikein hienosti. Tietty nyt päästään aiheeseen, mitä on herkut. Tähän kategoriaan lasken karkit, sipsit, jädet, keksit, pullat, vanukkaat...kyllä te tiedätte. Itselleni tekemä, mielestäni terveellinen mössöjälkkäri ei siis lukeudu näihin herkkuihin:)

Kuten sanoin, mielestäni tällä viikon tsemppasin hyvin, tässä viikon herkkulista (huomaa, ei herkkuja päivittäin:)):

Ma: -
Ti: -
Ke: -
To: MansikkaEskimo 100kcal (+yksi ylimääräinen 30 kävelylenkki)
Pe: -
La: - 1 Kauranen keksi 56kcal
       Magnum Almond puikko 270 kcal
       6 sipsiä
Su: 1 Kauranen keksi 56kcal
      3 ruisnappia jossa creme fraicea, "mätiä" ja kevätsipulia(kcal?)
      Piiiieni pala synttärikakku (kcal?)

Nyt kun tuli tarkistettua tuo Kaurasen kalorimäärä niin hieman harmittaa, pari mehujätkiä olisi tolla saanut syödä:D Mutta mennyt mikä mennyt, normaalisti olisin syönyt useamman noita keksejä:)

Viikonloppunakin muistin välipalat ja kasvikset, kurkkua piti jopa hakea lisää:) Muutamia purukumeja tuli myös syötyä sekä pari sokeritonta karkkia:)

Mielestäni melko hyvä saavutus, etenkin kun ottaa huomioon, että repsahdukseni kaupassa (sipsit ym.) jäi kaikki syömättä ja jätin ne MÖKILLE:) Joten kiusauskaan ei iske:) Luulen, että kun painoa on enemmän pudonnut, niin sitten uskaltaa irrotella viikonloppuna enemmän, jos edes tekee mieli:)

Mökillä havahduin kerran kauheaan karkinhimoon ja meinasin sortua, kunnes tajusin: mulla on vaan nälkä:D Söin ja asia korjaantui:)

Huomenna vaa'alle. Toivottavasti edes se 0,5kg olisi lähtenyt:) Peukut pystyyn:)

Mökkeilyä ja kesän työpäiviä

Tässä hieman viikonlopun mökkitunnelmia kuvien muodossa:)

Raparperiomena ja raparperivadelma mössöä:)

Ensin laitetaan kesäkukat, sitten puretaan tavarat

terveellinen välipala, maitorahkaa ja sokeritontamössöä:)

Saimme ihanan keinutuolin <3

Uudet kesäkukat mökille:)

Enjoy the summer-raparperimehua

kesäkukkia<3

 Ja sitten kuvia muutamasta työpäivästä näin kesäaikaan kun ei tarvi istua toimistolla:

Jalkauduttiin koulujen päättäripäivänä nuorten juhlapaikoille, hiljaista oli:)

Vietettiin kauhujeniltaa ja tehtiin loitsuja:)

Merenneidon kyyneleitä, lohikäärmeen sylkeä ja sappea;)

Kävimme Kirjurinluodossa

Ja kirjurinluodon liikennepuistossa

Kohti kevyempiä askelia

Terveisiä mökiltä:)

Huomenna olisi juoksukoulun ensimmäisen viikon viimeinen suorituspäivä. Eka viikko on ollut tosi helppo suorittaa, koska harjoitteet ovat olleet lyhyitä. Katsotaan kuinka käy kun harjoitukset kovenevat:) Itse aloitin juoksukoulun löytääkseni jälleen kipinän liikuntaa kohtaan. Toivottavasti ajaa asiansa. Vielä 5 viikkoa ja sitten pitäis pystyä juoksemaan 5km ilman taukoja. Jotenkin se vielä tuntuu kaukaiselta, kun tuo 2min juokseminenkin tuntuu todella pitkältä ajalta:/

Tällä viikolla olen kovasti yrittänyt ruokavaliossani siirtyä kohti terveellisempää ruokavaliota. Otin ajatukseksi että viikonloppuisin saa hieman herkutella, mutta en halua tehdä tästä mitään isoa numeroa. Tämä tarkoittaa mm.sitä,että kun töissä olimme torstaina hurvittelemassa lasten kanssa ja lapsille tarjottiin jäätelöt ja myös työntekijät ottivat, valitsin minä jäätelöistä sen paremman vaihtoehdon. En valinnut sitä parasta (mehujää), sillä kermajäätelöt ovat lemppareitani. Vielä en pystynyt tekemään viisainta (jätä syömättä) tai toiseksi viisainta päätöstä (mehujää). Valitsin siis 100kcal sisältävän eskimon. Ja kävin kyllä illalla ylimääräisen 30min kävelylenkin:) olen ylpeä päätöksestäni sillä pehmis puhutteli minua kovin:)

Rn tiedä onko aloittamallani kromikuurilla oikeasti ollut vaikutusta, mutta makea hammad ei kolota yhtään niin pahasti kuin ennen!:) tuona jäätelöpäivänä rupesi hammasta kolottamaan. Ajattelin mennä ostamaan purkkaa ja Läkerolia kolotusta helpottamaan...samalla mukaani lähti uusi daim patukka, iso pussinlempisipsejä ja uutuus suffeleita. Ja voi sitä katumuksen määrää etenkin tosta dipsipussista!! Kun olisin voinut ostaa edes pienen pussin samaa tavaraa. MUTTA tuolla ne KAIKKI jököttää vieläkin pussissa:) vaikka olin antanut itselleni luvan niitä viimeistään lauantaina syödä:) taas olen hieman ylpeä itsestäni:)


Tänään kyllä herkuttelin hieman. Taaskaan en pystynyt tekemään parasta valintaa mutta koen tehneeni melko hyvän valinnan:) Kävin kaupassa ostamassa meille kahvihyvää ja jätskiä. Kyllä,ja jätskiä. Ostin Kesäkassin keksejä sekä Magnum puikot. Kun kerran mieli teki. Ja taas iski morkkis. Vertailin kyllä jäätelöitä ja olisi taas pitänyt valita se mehujää, mutta kun se ei ole mun juttu (pitäskö niitä vaan ruveta syömään:)?) niin valitsin sitten manteli magnumin. Mökille päästyäni söin jäätelöstä kuorrutteen ja noin 1/3 jäätelöstä eli ihan koko kalorimäärää ei tullut syötyä:) ja kekseistä söin YHDEN kaurasen:) vaikka ovat lempikesäkeksejäni:) Yksi keksi riitti hyvin kahvikupin kanssa:)


Nyt olen toista tuntia keitellyt erilaisia raparperimössöjä:) ihana kotioivallus kun oli se, että tein raparperikiisselin makeutusaineella ja kermavaahdon/jäätelön tilalla käytin maitorahkaa. NAM!
Maistui ihan raparperipiirakalle:) Nyt keitin raparperivadelmamössöä makeutusaineella, raparperiomenamössöä makeutusaineella ja nyt liedellä kiehuu raperperimehuyritys:) kun sitruunaa ei löydy niin heitin kattilaan litran vettä ja 2litraa raparperiä:) Ja maustan tietenkin makeutusaineella:) ja noista mössöistä meinaan koota terveellisemmän välipalan:) mössöä pohjalle, maitorahkaa päälle, niin kuin kerrosjälkkäri:) jos oikein haluaa repäistä, voi päälle ripotella...jotain:)

Olen ottanut tavoitteeksi yrittää valita parempia vaihtoehtoja ja saavuttaa kevyet askeleet näillä arjen pienillä, paremmilla valinnoilla:) En halua karsia ja rajoittaa ruokailuitani kuten dieteissä. Arjen pieniä valintoja kuten sanotaan:) Lisää rehuja ruokailuihin ja välipaloiksi, makeutusaine sokerin tilalle, lisää proteiinia...lämppäreissä ruisleipä paahtoleivän sijaan, kermaviiliä smetanan sijaan, Aamupala kevytjuustoa koskenlaskijan tilalla, vähemmän perunaa,pastaa ja riisiä lautaselle:)...mun yks lempiruoka on nakkikastike ja muusi:) sitä söin arkiannoksia hieman reilumman satsin, mutta niin se nyt vaan meni:)

Huomenna osallistun synttäreille. Tarkoituksena ei ole kieltäytyä tarjottavista vaan nauttia niitä maltilla:) ja paremmalla omalla tunnilla etenkin kun viikonloppuna on muistanut pitää terveellisen ruokavalion mielessä:)

Jos nämä keinot eivät riitä, niin sitten tarkistetaan ruokavaliota ja tilannetta, mutta toistaiseksi näillä mennään:) maanantai aamulla sitten ensimmäisen kerran vaa'alle:) toivotaan että jotain muutosta olisi tapahtunut:)

Nyt kerrosjälkkärin kimppuun:) Ihanaa viikonloppua:) Viimeistään maanantaina luvassa pieni kuvapostausmökiltä ja ehkä uudesta Beach Waves käsitellystä tukasta;)

Juoksukoulu

Iltoja:)

Tämä metsämiehen vaimo on (jälleen) lopen kyllästynyt ulkomuotoonsa. Minä, kuten varmasti monet naiset tekevät usein päätöksen siitä, että nyt riittää herkuttelu, nyt laitan itseni kesäkuntoon. Ja aina se vain epäonnistuu, minun tapauksessani jo seuraavana päivänä:D Ennen joulua onnistuin todella pienillä muutoksilla pudottamaan kaksi kiloa. Kunnes taas unohdin määränpään ja tässä sitä taas ollaan. Päättämässä uudelleen...

Tällä kertaa ajattelin ottaa käyttöön samat konstit kuin ennen joulua. Enemmän kasviksia, vähemmän herkuja, hieman lisää liikuntaa, lisää proteiinia. Ja nyt otin tuoksi myös juoksukoulun. 11viikon juoksukoulun, jossa tarkoituksena on 6 viikon jälkeen pystyä juoksemaan 5km ja 11 viikon jälkeen 10km. Toivon, että pystyisin suorittamaan edes tuon 6 viikkoa ja tätä kautta saisin lisämotivaatiota liikuntaan. Juoksukoulu on rakennettu motivoivaksi ja mielestäni tavoitteet vaikuttavat toteutettavilta. katsotaan kuinka kimman käy:) Olisi kivaa jos joku suorittaisi koulua kanssani livenä tai edes etänä, mutta koska näin ei ole, toivon, että saisin innon pidettyä yllä itse ja aviomiehen kannustamana:)

Otetaan tästä kesäLLÄ kuntoon kampanja:)

Juoksuvaatteetkin ja koiranjuoksuvyön ostin jokin aika sitten, ehkä saadaan koirakin syyskuntoon metsästysretkiä varten:)

Tämän linkin kautta pääset itsekin tutustumaan juoksukoulun ohjelmaan:)

Sukunimi asia vaivaa vieläkin

Lähes vuosi sitten oli tosipaikan hetki. Hetki jolloin minun piti päättää pidänkö oman sukunimeni vai valitsenko mieheni nimen. Jo nuoresta asti olen ollut sitä mieltä,että naisen "kuuluu" ottaa miehensä sukunimi. Minulle se on symbolisoinut yhteenkuuluvuutta. Yhtä perhettä. Vaihtoehtona ei siis missään kohtaan ollut että pitäisin pelkän oman sukunimeni.

Vieläkään en ole sinut oman nimeni kanssa. Oli kuitenkin huojentavaa eräs päivä huomata, että nähdessäni vanhan sukunimeni, tuntui se...vajaalta...väärältä:) Olimme lauantaina todistamassa kauniita häitä, joissa jälleen vaimo otti miehensä sukunimen. Ja taas tuntui että olisin tehnyt jotenkin väärän valinna. Jälleen pohdin asiaa ja fiilikset olivat samat kuin vuosi sitten päätöstä tehdessäni. Ensin ajattelin että vitsit, miksi en ottaisi/ottanut mieheni nimeä. Olisimme yhtä, nimeni vaihtuisi ja kaikki varmasti tietäisivät minun olevan naimisissa. Ja samaan aikaan meinasi päästä itku kun tajusin, että se tarkoittaisi omasta nimestäni luopumista. (jos joku ei vielä tiennyt, niin sukunimeni ei ole sieltä yleisimmästä päästä). Kauheaa miten tämä asia voi edelleenkin mietityttää.

Vaikka perheenlisäys ei ole suunnitelmissa, mietin silti että en halua olla perheemme ainoa, jolla on eri sukunimi. Juttelimme tästä aiheesta tänään työkaverini kanssa. Esiin nousi mm. se, kuinka kaveriporukassa toiset ovat edelleen tyttönimellään, puheissa siis. Minullakin useampi kaveri, joita on vuosia nimitetty/kutsuttu pelkällä sukunimellä ja nyt kun sukunimi on vaihtunut, pidämme edelleen kiinni vanhasta nimestä. Minä en halua että minua puhutellaan nimellä josta olen irtaantunut.

Ja jotenkin miehen sukunimen kirjoittaminen yksistään tuntuu todella oudolta. Eikä näytä...oikealta. toisaaltaan, näyttääkö se aluksi kenenkään mielestä oikealta:)?

Selvittelin asiaa netistä ja ilmeisesti on melko yleistä, että vaimo vaihtaa sukunimeään vasta avioliiton aikana/uudelleen avioliiton aikana. Maistraatinkin mielestä on ok maksua vastaan tiputtaa nimen etuliite sukunimestä pois. Kerran siis avioliiton aikana.

En missään nimessä halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, mutta kyllä minä jossain kohtaan mietin että vaihtaisinko sittenkin vielä nimeni. Kun mikään vaihtoehto ei tunnu siltä oikealta. Tätä asiaa olisi selvästi pitänyt pohtia reilusti ennen häitä...reilusti,reilusti...

Työkaverillenikin sanoin, että kun meille vajaan 1,5vuoden päästä tulee 10v yhteiseloa täyteen ja asia vielä silloinkin vaivaa minua, vaihdan nimeni mieheni nimeen:D Eiköhän päätös ehtisi muovautua siinä ajassa:D Tai sitten ei:D

Onko teistä kukaan paininut tämän asian kanssa, etenkin jälkikäteen?