Rauhallista joulua!

Täällä ruvetaan valmistautumaan joulun viettoon:) Laatikot on tehty, rosolli valmistuu par'aikaa ja riisipuuro kiisseleineen porisee kattilassa:) Kuusi on koristeltu ja tämän talven ensimmäiset lumityöt tehty:)

Toivotamme teille kaikille oikein rauhallista joulua!

Hyväntekeväisyyttä joulun alla

Uutisissa ja jopa omassa työssäni törmään usein surullisiin uutisiin. Murheellisiin kohtaloihin, yksinäisyyteen....Joulu tuntuu olevan antamisen ja hyvän tahdon aikaa. Toki tätä ajatusta olisi hyvä kantaa läpi vuoden. Auttaa hädässä olevia, auttaa yksinäisiä. Itse olen tänä vuonna päättänyt lähteä mukaan joulun hyväntekeväisyyteen. Pikaisella aikataululla perustimme töissä Lämmin Joulumieli keräyksen jolla keräämme työkaverini kanssa lahjoja kaupungin lniille lapsille ja nuorille joita joulupukki ei tänä jouluna muista. Lahjat jaetaan eteenpäin minun ja perhetyön kautta. Järjestämisen lisäksi aion itse osallistua keräykseen ylimääräisillä tuotteilla joita kotoa löytyy (vastaanotamme myös käytettyä tavaraa).

Oman keräyksemme lisäksi aion osallistua joulupuu keräykseen vähintään yhdellä lahjalla. Olen myös melko aktiivinen jäsen Facebookin "Edes yhtenä päivänä maailman tärkein" ryhmässä ja joulukorttien ja pikkumuistamisten lähettämisen lisäksi lähetän myös kolmelle tarvitsijalle joulukalenterin. Niille jotka eivät tule "valituksi" lähetän kuitenkin myös jouluterveiset:)

Tämä viimeinen einole hyväntekeväisyyttä, kutta tuo toivottavasti pienen hymyn edes jonkun kasvoille:) Meinaan myös leipoa ja paketoida mm.pipareita lahjaksi työyhteisöni nuorille:)

Meinaatko sinä osallistua hyväntekeväisyyteen näin joulun alla:)?

Koira töissä

Immu on ollut minulla uudessa työpaikassa enenevissä määrin mukana. Tein toista kuukautta tiedustelu ja lämmittelytyötä työyhteisössäni jotta saiån rohkeutta suoraan kysyä lupaa ottaa Immu mukaan töihin. Lähtötilanne oli se että eräs työtekijöistämme sanoi hieman pelkäävänsä koiria mutta sain kuitenkin kaikkien hyväksynnän ottaa karvakaverini mukaan. Tarkoituksenani ei siis suinkaan ollut ottaa koiraa mukaan vaan huvin vuoksi vaan oli minulla ihan työhön liittyviä tavoitteitakin asetettuna;) Nyt kun immu on enemmän tai vähemmän osa tiimiämme olen sen muutaman kerran ottanut mukaan ihan oma lehmä ojassa, kuten jos illalla olisi menoa niin olen ottanut koiruuden töihin voidakseni hyvillä mielin lähteä menoihini:)

Kaikki työpaikkamme nuoret ottivat Immun todella kivasti vastaan ja harva se päivä Immun perään jopa kysellään jos se ei ole mukanani töissä. Työkaveritkin ovat kuin pikkulapsia Immun läsnäollessa. Immu on jo nimetty työporukkamme viralliseksi jäseneksi:) Vaikka eräs työkavereistani harvoin puheissaan onnistuu nimittämään Immu koiraksi;)

Tarkoituksenani oli ottaa Immua töihin "terapia"koiraksi. Auttamaan nuoria rentoutumaan/avautumaan kahdenkeskisissä keskusteluissa, täyttämään tyhjiötä, olemaan syy lähteä kotoa pois. Pienin askelin näen jo näiden tavoitteiden toteutuvan:) Aluksi Immu vain oli työpaikallani, ilman tavoitteita, jotta hänen läsnäoloon totutaan ja näen miten siihen reagoidaan. Nopeasti otin kuitenkin Immun mukaan asiakastyöhön. Aloitin tapaamisista toimistollani. Sain jopa houkuteltua muutaman nuoren tulemaan juttusilleni "vain katsomaan koiraa". Jopa sisäänpäin kääntyneet nuoret rupeavat pikkuhiljaa aukeamaan. Eivät he huomaakkaan juttelevansa ja kertovansa asioitaan kun rapsuttelevat samalla Immua. Olemme myös onnistuneet saamaan hymyn erittäin epävarman asiakkaan kasvoillen kun pääsin sanomaan kuinka tärkeänä Immu häntä pitää kun Immu istuutui vahtiin asiakkaan jalkojen päälle tai kun Immu seuraa asiakkaan liikkeitä ihan iholla:) Eräs nuori on saatu houkuteltua kouluun Immun varjolla, Immu sai istua asiakkaan sylissä koko matkan kouluun...pienen pieniä juttuja, mutta valtava vaikutus ja voima. Myös koko työyhteisö on hilpeämmällä tuulella kun tuo meidän vauhtihirmu on paikalla, jopa karskimmatkin miehet sortuvat lässyttämään Immulle:)




Olen käyttänyt Immu myös lenkkiseurana töissä:" mitä jos näkisimmekin ulkona, kun ton Immun kanssa täytyy kuitenkin käydä lenkillä". Tämä saattaa jollekin olla viikon ainoa ulkoilu. Ja Immu tykkää olla töissä mukana(ainakin olien tulkintojeni valossa). Siellä saa rapsutuksia ja leikkiseuraa ja silloin tällöin on silmäkulmaani osunut myös lentäviä nakin palasia keittiössä;) Immulla on kaksi paikkaa jonne saapuessa hän rupeaa reitin tunnistaessaan vinkumaan: mökki ja äitini koti. Nyt olemme saaneet lisätä työpaikkani listaan:) Immu menee kyllä todellä hienosti töissä mukana ja on jo vallannut kokonaisen huoneen itselleen lepopaikaksi, se siis osaa myös hakeutua huilaamaan jos siltä tuntuu:) On Immu päässyt myös kierrätyskeskuksen puolelle töihi:) Toki varoitamme Immun läsnäolosta  ulko-ovesta löytyvillä lapuillanja nuoret tietävä Immun saapumisesta seuraamalla Immuitustaulua(nuoret nimesivät) johon käyn aina kirjaamassa tiedossa olevat vierailupäivät:)

Koska teen nykyistä työtäni  toista kertaa olen ottanut käyttööni kaksi uutta oivallusta joita pyrin toteuttamaan työssäni: kaikkia en voi pelastaa, mutta pyrin jättämään positiivisen jäljen jokaisen kohtaamani nuoren elämään ja joskus minunkin on "liattava käteni" ja tehtävä jotain konkreettista nuorten eteen"Mitä minä voisin tehdä?". Jälkimmäinen liittyy siis siihen että työni on määritelty olevan enemmän palveluohjausta, joten välillä unohtuu että se mitä nuori tarvitsee on rinnalla kulkijaa ja konkreettista apua ( toki palveluohjaus ja mm. Kela lappujen täyttäminenkin on konkreettista). Pyrin auttamaan mm. Auttamalla siivoamisessa jos elämä on muutenkin yhtä kaaosta tai kuljettamalla kauppaan tai vaikka auttamalla ruoan laitossa jos omat taidot eivät riitä siihen.

Ja miten nuo kaksi oivallusta liittyvät Immuun? Voin jättää pysyvän jäljen nuoriin itse tai se jälki voi myös olla tassunmuotoinen<3. Joku positiivinen katse, ele, kosketus..tai vaikka Immun lipaisu:) Voin myös tuoda tukeni esille Immun kautta, lähtemällä nuoren kanssa lenkille jos hän ei muuten poistu kotoaan:)

Kyllä koirassa vaan on valtava voima ja valo,vaikkei se varmaan itse sitä tiedäkkään. Nyt minun tarvitsee vaan selvitellä, miten saan Immusta kaiken potentiaalin irti tässäkin työssä ja tietty siten että Immukin nauttii<3

Mukavaa sunnuntaita:)

Heippa pitkästä aikaa!

Syksy on tullut ja tainnut jo mennäkin, ensilumi on saapunut edes vierailulle jo valtaosaan Suomea. Ja minua ei ole blogissa näkynyt. Monesti on tehnyt mieli tulle tänne kirjoittelemaan ja jotkut ovat jo kyselleetkin miksei tektiä ilmesty. Jotenkin vaan aika juoksee eikä positiivisella tavalla. Uudessa työssä ( jossa olen ollut noin 3kk) on vasta nyt lähtenyt tosissaa rullaamaan ja pitkiä ja todella täysiä päiviä on vedytty jo pitkään. Toisaalta ihan kiva kun on joulukin tulossa, saa sitten lomailla, mutta eipä tuo ajatus auta tähän hetkeen ja tähän kiireeseen:) Nautin edelleen työstäni ja paikoitellen kiire on kivaa:) pitää virkeänä ja skarppina, mutta se ei anna aikaa suunnittelulle, pohdinnalle...

Tuntuu että ne vähäisetkin harrastukset mitä minulla on, jää uupumuksen vuoksi vähäiselle. Eyemkim kun minulla ei ole intohimoa mitään harrastusta kohtaan. Ei ole sitä polttavaa tarvetta: jos en tänään pääse salille niin päähajoaa,parisuhde kärsii ja työtökkii. Ainoa vetävä voima on :jos en ehdi rauhoittua aviomieheni kanssa, pää hajoaa, parisuhde kärsii ja työ tökkii...siksi olen yrittänyt löytää aikaa parisuhteella,harrastukset saavat odottaa.

Paljon on arkisia juttuja joista haluaisin kirjoittaa: oivalluksista työssäni, kokkailuista, ystävistä, tulevasta joulusta, sairaudestani, Immusta ja tulevista matkasuunnitelmista. Jotenkin vain tämä vallitseva pimeys yhdistettynä kiireeseen ja lääkityksen mukanaan tuomaan väsymykseen painavat liikaa päälle. Pyrin kuitenkin siihen että pääsisin tälläkin viikolla tekemään edes pari päivitystä:) Tämä blogi ja blogin edeltäjä ovat olleet minulle henkireikiä:) Olen ollut melko epäaktiivinen myös Instagramissa mutta käykäähän ihmeessä tsekkaamassa mun sivut myös siellä: tiiakaarinalaine

Nyt yhteiselle iltalenkille isännän ja koiran kanssa ja pyrin palaamaan blogiin jo huomenna, on niin paljon kerrottavaa:)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Terveisiä Lapista!

Nyt on mun miehet saatu Lapista takaisin:) Pieniä haavereita sattui, mutta ei mitään suurta:) immu hieman naarmutti vatsaansa risukossa ja satutti anturaa kivikossa, mutta molemmat ovat jo parantuneet:)

Metsämiehen metsästysleski

Tääs on koittanut se aika vuodesta kun metsäkanalintukausi on alkanut. Tämä tarkoittaa sitä, että vuotuinen Lapin reissu on metsämiehellä alkanut. Joka vuosi, syys-lokakuun vaihteessa isäntä pakkaa kimpsut,kampsut ja Immun autoon ja huristelee kohti Lappia toiveenaan runsaammat saaliit kuin täällä lännessä. Tämä tarkoittaa metsämiehen vaimolle laatuaikaa itsensä kanssa ja voin sanoa että jo tämä ensimmäinen päivä on ollut tuskaa:D Mutta tämä on jo tuttu juttu ja onneksi sitä pääsee töihin huomenna;)

Pihatöiden lisäksi tämä yksinäinen viikko käytetään mm. ammuntaa harjoitellessa. Tämä metsämiehen vaimo nimittäin osti itselleen ilmakiväärin! Olen jo jonkin aikaan harkinnut ilmakon ostoa ja nyt tuli sopiva hetki se myös ostaa. Kiikarin kohdistus ei ole vielä ihan napissa eikä käteni jaksa kannatella asetta kymmenien paukkujen verran, mutta kyllä se tästä:) Vannotin miehelleni että kun hän palaa takaisin, olen ihan mestari ampuja. Tuskimpa kuitenkaan;)

Minun ei missään nimessä ole tarkoitus alkaa metsästämään. Yhtään mitään! Jostain syystä vaan tuo tarkkuusammunta kiinnostaa minua:)

Jokaista Lapin reissua on tuntunut varjostavan jokin pieni takapakin poikanen. Tänä vuonna murhetta ennen lähtöä aiheutti Immu. Päivää ennen lähtöä Immu ripuloi ja ripulin joukossa oli myös verta. Toivon että emme tehneet virhettä kun Immu ei jäänyt kotiin, sillä lähtöiltana tilanne tuntui olevan normaali. Onko teillä kokemusta moisesta?

Tässä vielä kuvia miehen aiemmilta Lapin reissuilta:)

Pientä sisustelua

Osteskelin syksyn kunniaksi muutamia uusia sisustusjuttuja kotiin, koska minusta tuntui että kodistamme puuttui lämpöä. Pienin askelin edetään eteenpäin, tässä kuvia muutamista pienistä hankinnoista:)

Vielä suoristamattomat verhot ja hylly pukuhuoneessa

hylly kynttilöillä ja rantakortilla

Eteisen lipasto sai kaverikseen peilin ja viherkasvin

keittiöön ostin kaitaliinan ja valkoisia tableteita

tabletit ja uusia koristetyynyjä

Syysleipomuksia

Taas on vierähtänyt tovi siitä kun olen viimeksi käynyt tänne kirjoittelemassa. Syksy on hurissut eteenpäin kauheaa vauhtia. Etenkin työpaikan vaihto on pitänyt kiireisenä. Vaikka palasinkin tuttuun työhön (kuitenkin uuteen kaupunkiin, uudelle työnantajalle) on uuden työn aloittanut verottanut voimia. Viikonloppuisin tuntuu olevan niin kiire, että aikaa kaikelle sille mitä haluaisi tehdä ei tunnu olevan.

Omenapuut tuottivat runsaasti satoa kuten myös luumupuut. Siksi tulikin leivottua oman pihan antimista herkkuja pakkaseen talven varalle:)

Luumu-omena kaurapaistos ja Omena-raparperipiirakka

Luumupiirakka ja Omenapiirakka

Kyllä maistuivat hyvältä vaniljakastikkeen kanssa.

Pakko kyllä sanoa, että nuo murupaistokset on mun lemppareita<3 :)

Hammaslääkäripelko ja sen voittaminen?

Niin kuin varmasti melko monet, myös minä kärsin kamalasta hammaslääkäripelosta. Olen pelännyt hammaslääkäreitä pienestä lähtien. En osaa yhdistää liittyykö pelko toisten kokemuksiin vai omiin kokemuksiin vai kenties liioiteltuihin juttuihin. Varmaan yhdistelmä kaikkea. Vältän hammaslääkäriä viimeisiin asti ja kun sinne menen (tippa linssissä) tulen sieltä pois itkeneenä ja kädet puristusjälkiä täynnä. En muista hengittää ja puristan vain käsiäni yhteen. Silmiäni en koskaan avaa.

Haluan aina mieluummin liian hyssyttelevän lääkärin kuin sellaisen joka ei ota pelko tilaa huomioon. On minulla ollut niitäkin lääkäreitä, jotka toetavat "no voidaan me tää lopettaa jos et halua että me sua autetaan, oma on valintas".

Taas tuli se aika kun oli pakottava tarve mennä hammaslääkäriin. Etsin netistä yksityisiä hammaslääkäreitä, mutta en enää ollut kovin vakuuttunut edes siitä, että ovatko yksityisetkään niin hyvä vai onko eplkoni vain liian suuri. Löysin kuitenkin netistä hammaslääkärin joka kertoi työskentelevänsä potilaslähtöisesti ja työ perustuu kivuttomaan hammashoitoon. Ajanvarauksen sai tehdä sähköpostilla ja niin tein, koska kynnys soittaa oli suuri.

Kerroin postissa peloistani ja hoidon tarpeesta ja sain vastauksen : Tuletko huomenna klo 15. Ensimmäinen ajatukseni oli että "kiva, taas näitä. Vähät välittää peloistani, mutta mennään kuitenkin". Kun sitten menin paikalle, nousi vesi silmiin ja hikipisarat otsalle heti käytävässä. Hajut ja äänet tuntuivat vatsassa asti. Minut kutsuttiin sisään...ja lääkäri kutsuin minut istumaan....sohvalle:) Ei hammaslääkärituoliin vaan sohvalle. Kertoi pyytäneensä minut paikalle koska halusin minun näkevän lääkärin ja paikan ennen kuin tehdään mitään, jos ei sitten pelottaisi niin paljon. Huh! Kuitenkin kun lääkäri pyysi minut istumaan hammaslääkärituoliin hetkeksi, katsoakseen missä vaivaava reikä on, nousi taas vesi silmiin. Lääkäri kertoi toimintatavoistaan ja kertoi myös kaikkien hammaslääkäripelkojen johtuvan hammaslääkäreistä itsestään: Vihdoin joku myönsi sen:D! Todella rauhoittavia sanoja tuo hammaslääkäri kertoi ja sai minutkin hieman rauhoittumaan.

Rohkeasti kuitenkin menin hammaslääkäriin kun sain uuden ajan muutaman päivän päähän. Samalla kertaa minulle aloitettiin juurihoito, tehtiin valmiiksi kesken jäänyt juuri hoito ja ilman suunnitelmaa poistettiin viisaudenhammas. Ja voin sanoa että lähdin yllättävän hyvin mielin pois. Vieläkin tulee ihan hyvä fiilis kun miettii kokemusta. Hammaslääkäri eteni todella hitaasti, kyseli vointia, kertoi mitä teki ja TODELLAKIN puuduttu suun. Pari pienenpientä nipistystä tunsin: ensimmäinen kun huomattiin että pelkkä paikkaus ei riitä ja toinen kun kipeään kohtaa lisättiin puudutetta. Nämäkin kuitenkin enemmän epämiellyttäviä tunteita eikä kipua.

Hammaslääkäripelkoani ei ole vielä voitettu, mutta ensi kerralla menen hammaslääkäriin siinä uskossa että saatan jopa selvitä siitä hengissä:)! Iso askel minulle...:)

Pelko

Säännöllisesti 3-6kk välein minulle iskee pelko. Niin suuri pelko etten saa nukuttua. Pelko tulevasta tai siitä että se ei tule. Tai jos tulee, se jää lyhyeksi. 3-6kk välein iskee myös vainoharhaisuus. Tämä sykli johtuu munuaiskontrolleista. Olen tähän asti käynyt kontrolleissa 3kk välein, nyt lähestyy seuraava kontrolli jolloin edellisestä on aikaa noin puoli vuotta. Ja taas on vainoharhaisuuden ja kohta pelon aika.

Jostain syystä pelko vain kasvaa kerta toisensa jälkeen. Munuaisarvoni ja muutkin taudinkuvaan liittyvät arvot ovat pysyneet tähän asti melko hyvin hallinnassa. Kuitenkin proteiinit ovat nousseet. Hitaasti, mutta (mielikuvitukseni?)mukaan varmasti.

"On arvioitu, että yli kolmasosalle poti-

-

laista kehittyy dialyysihoitoon johtava munuaisten vajaatoiminta."

" Parantavaa hoitoa ei toistaiseksi ole tarjolla, mutta taudin etenemistä voidaan hidastaa."

 "Osalla potilaista munuaisten toiminta on huonontunut jo taudin diagnosointivaiheessa"

Mm. nämä ovat niitä lauseita jotka ahdistustani lisäävät. Myös se, että noin 2/3 tautia sairastavista ovat miehiä tarkoittaa sitä, että kuulun taudin kanssa elävien vähemmistöön. 

Pelkään jo etukäteen mahdollista dialyysihoitoa tai oloa, joka koitaa ennen kuin tilanne äityy niin pahaksi. Tauti ei ole kovin yleinen, siksi tuntuu että olen asian kanssa melko yksin. Haluan joka kerta nähdä lääkärini kasvotusten, silloin voin kysyä mieltäpainavia kysymyksiä ja minun ei tarvitse pelätä että hän puhelussa pyytää minua käymään.

Tätä aihetta on vaikea pukea sanoiksi. Lyhyesti: minua peloittaa valtavasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En halua sairastua enempää, en halua joutua dialyysiin, en halua olla sairas enkä halua että perheeni ja läheiseni joutuvat seuraamaan taudin etenemistä. TIEDÄN että minun ei vielä pitäisi murehtia asiaa, mutta aina 3-6kk välein kuitenkin mietin. Totuus kun ei ole kovin ruusuinen eikä prosentuaalisesti ennuste näytä kovin hyvältä.

Olen kertonut peloistani K:lle. Ja olen puhunut asiasta hänelle avoimesti. Mutta hänellekin on vaikea pukea tätä asiaa sanoiksi.

Toki toivon parasta ja toivon, että kohdaltani tauti ei etene juurikaan nykyisestä pisteestä. Mutta juuri tänään en ole toiveikkaalla tuulella.

Mitä vainoharhaisuuteen tulee, taas näin kontrollien alla olen huomannut itsestäni oireita jotka viittaavat siihen että arvot ovat huonontuneet. Yritän pitää mielessä, että huomaan näitä oireita säännöllisesti ennen kontrollia.

Tatuointi osa 2

Olen nyt ihan tosissani innostunut tatuointi ajatuksesta. Olen pyöritellyt erilaisia ideoita ja kuvia mielessäni. Luovuin lintu ajatuksesta, sillä tuo koiran ja hääpäivän yhdisäminen nousivat ykkös ajatukseksi.

Toki ammattilainen osanee varmaan suunnitella mieleiseni tatuoinnin, mutta kun olen ideoita pyöritellyt, en ole vielä onnistunut löytämään sellaista yhdistelmäkuvaa joka mielestäni sopisi yhteen ranteeseen. Siksi rupesinkin ajattelemaan jahka laittaisin toiseen ranteeseen tassukuvan ja toiseen sydämen. Meillä puhutaan "vaimokädestä" eli vasemmasta kädestä, tähän käteen voisi laittaa sydäntatuoinnin, jonka kuva olisi häissäkin esiintynyt sydänprintti (mm. serveteissä) ja sydämen sisään hääpäivä. Toiseen käteen voisi laittaa tassukuvat, joihin voi sitten lisätä esim. Immun nimen tms. Koska kovasti tykkäsin myös tuosta ikuiusuus kuvan ajatuksesta, ajattelin, että voisihan noi kuvat laittaa "ristiin" eli "vaimokäteen"tassut ja sydän oikeaan käteen, jos se sitten minulle ajatuksen tasolla symboloisi ikuisuutta:D:)

Mutta siis edelleen vahvassa harkinnassa tuo tatuointi, jos sitä vielä tämän vuoden aikana uskaltautuisi:)!

Häissä kyseinen servetti mustana

kuosi myös kamerassa

Tatuointi?

Mä olen teinistä asti halunnut tatuoinnin, mutta kipukynnykseni on niin pieni, etten ole uskaltautunut moista koskaan hankkimaan. eräänä iltana K, joka ei IKINÄ ole halunnut tatuointia, mainitsi että voisi sittenkin haluta itselleen tatuoinnin. Minähän sitten heti totesin että JOS sä joskus otat moisen niin otat sit mut mukaan niin mäkin laitan samalla, kun yksin en uskalla mennä.

Edelleenkin tuo ajatus tatuoinnista kiehtoo. Juttelimmekin työkaverini kanssa tatuointien paikoista. Itse haluaisin tatuoinnin, joka halutessa olisi näkyvissä läpi vuoden ja jonka näkisi itsekin. Vaikka ykköspaikkani tatuoinnille on ollut hartia, en sitä sinne varmaan ottaisi juuri siitä syystä etten itse näe sitä eikä Suomen säissä sitä näkisi juuri kukaan mukaan. Kaverini ehdotti niskaa, niskassa tatuointi olisi muiden nähtävillä aina kun niin haluaisi, mutta itse en sitä näkisi. Paikka kuitenkin herätti mielenkiintoni. Tänään toinen työtoverini ehdotti rannetta, kämmenen puolelta ja luulempa että se on minun uusi ykköspaikkani:)!

Itsellläni ei ole mitään mottoa tai eteen päin kantavaa ajatusta, ei löydy myöskään  mitään niin koskettavaa tarinaa jonka tatuoisin. Eli tatuointini tulisi minulle varmaan vaan olemaan kaunis kuva ilman syvällisempää merkitystä. Mutta haluaisinko kuvaa ilman merkitystä?

Jo ennen häitä mietin, että en edelleenkään koskaan tatuoisi miehini nimeä mihinkään, mutta hääpäivämme voisin tatuoida. Jossain kohtaa ajtuksissa kävi sydän tatuointi, jossa olisi hääpäivämme kuvaan "piilotettuna" siten, että se ei välttämättä loista kaikille kuvasta. Nettiä kun kuitenkin selasin, ihastuin hirveästi pieniin lintuihin ranteessa. Mutta niillä ei olisi minulle merkitystä. Ihastuin myös ajatukseen tassun/tassujen jäljistä. Mietinkin että toki tuollaiseen tassuun voisi laittaa Immun nimen ja/tai syntämäpäivän. Haluaisin myös, että tatuointia voisi muokata/jatkaa. Eli esimerkiksi jos olisi tassu, jossa Immun nimi, voisi tassuun lisätä vaikka sädekehän kun Immua ei enää ole. Ja jos tassuja olisi muutama, voisi tatuointiin lisätä uuden koiran nimen tms.

Mutta kun häät oli tämän hetkisen elämäni kohokohta ja rakastan K:ta yli kaiken, haluaisin ehkä kuitenkin jotenkin liittää tuon hääpäivän tatuointiin. Nuo linnut taas sopisivat myös koira-aiheiseen tatuointiin, onhan Immu lintukoira:) Mutta en saa samaan pieneen kuvaan ympättyä tassua, lintuja ja hääpäivää:D Onneksi en siis ole (vielä) ottamassa tatuointia:D

Ehkä tämän hetken suosikki, tuossa yhdistyisi kaikki muu paitsi lintu:)

Tämän tyyliseen tautointiin voisi lisäillä vaikka mitä eri "oksille"/haaroille

Pääskynen olisi varmaan se lintu jonka tatuoisin, sillä pääskynen on lempilintuni. Merkki kesästä<3

Lomat lusittu

Tänään vietetään viimistä lomapäivää. Onneksi sää sallii ja lomapäivää vietetäänkin tänään mökkeilleissä, uiden ja auringosta nauttien:) Vietimme ensimmäistä kertaa lähes 9 vuotisen parisuhteemme aikana kesälomaa yhtäaikaa (tai siis minulle tämä oli toinen kesäloma ja K:lle ensimmäinen, joten mahdollisuuksia ei hirveästi olekkaan ollut;)). Molemmat oppi lomasta paljon:)

Itse tajusin, että oli se hyvä ettei ihan mahdottomasti oltu suunniteltu mitään ihmeitä, sillä epäonni sekä koiran että auton kanssa olisi pilannut nämä suunnitelmat tyystin. Kävimme lyhyellä reissulla hääpäivän tienoilla ja itse olen sitä mieltä, että tuollainen olisi pitänyt järjestää yhteisen loman viikoilla, sillä etenkin kun koiran vuoksi jouduimme olemaan paljon kotona, tuli kotona oltua aivan liikaa (molempien mielipide). Ensi kesää varten aiommekin siis suunnitella hieman enemmän yhteistä tekemistä, ettei lomailu menisi ihan täysin kotona ollessa.

Saimme loman aikana sovittua mm. säästökohteesta, rupesimme säästämään rahaa ulkomaanmatkaa varten:) Kun meille lokakuussa 2015 tulee 10v yhteistä taivalta täyteen, on tarkoitus lähteä viettämään pidennettyä viikonloppua jonnekin päin maailmaa:) Kovasti olen myös toivnut matkaa Tallinnaan jouluna, toivotaan siis että saan hyvin veronpalautuksia;)

Periaatteessa sitä pitäisi ruveta valmistautumaan huomiseen työpäivään, mutta minä olen päättänyt sulkea tuon päivän tyystin ajatuksistani aina huomen aamuun asti;) Työtavarani ovat yhdessä nipussa jo valmiiksi, joten aamulla tuskin kuluu hirveästi aikaa niiden kasaamiseen:)

Loma opetti meille myös sen, että joko meidän pitää ruevta arkisin tekemään enemmän asioita kodin ulkopuolella, jotta lomalla viihtyisi paremmin kotona tai sitten meidän pitää lomille keksiä enemmän tekemistä:D Hieman ainakin oli puhetta siitä, että yrittäisimme arkipäivisinkin tehdä enemmän asioita:) Näitä asioita voi olla toki harrastukset tai vaan yhteiset lenkit koiran kanssa jne.

Tietenkin tuo koira tuo omat haasteensa yhdessä kodin ulkoupuolella tekemiseen ilman koiraa, sillä joka paikkaan koiraa ei voi ottaa mukaan (vieraat) eikä toki julkisiin paikkoihin kuten leffateatteriin voi koiraa ottaa. Ja meille ei tunnu hyvältä ratkaisulta käyttää koiraa 9-10h yksin olon jälkeen lenkillä ja jättää häntä taas yksin, erittäin sosiaalisesta rodusta ja koiruudesta kun kuitenkin kyse. Mutta silloin tällöinen tämä voisi olla mahdollista:)

Nyt tämä rouva siirtyy nauttimaan kauniista säästä ja aamukahvista:)

Ikä on tehnyt tehtävänsä?

Ha ei, nyt en puhu minusta vaan Immusta:) Etenkin tässä loman aikana on sadellut hirveästi kommentteja siitä kuinka rauhallinen Immu on. Rauhallinen? Immuko? Kun näitä kommentteja oli hetken kuunnellut, ehti sitä itsekin loman aikana kiinnittämään huomiota samaan asiaa.

Toko meillä edelleen toivotetaan vieraat erittäin innokkaasti tervetulleeksi, mutta kun vieraat on saatu tervehdittyä rauhoittuu Immu erittäin nopeasti huilailemaan, saattaa jopa nukkuakkin vieraiden läsnäollessa eikä edes huomata heitä. Tämä on sinäänsä ihmeellistä, sillä aiemmin Immu seurasi vierasti vierailun alusta loppuun kuin hai laivaa. 

Kävimme lomalla ystävämme kotona, jossa ihmeteltiin Immun rauhallisuutta, olihan hän sentään vieraassa pihassa auki ja ei poistunut ihmisten näköpiiristä ja heti kutsuttaessa tuli lähemmäs:) Otettiimpa siellä jopa kuvaa todistusaineistoksi perheen omalla koiralle siitä kuinka nätisti kuuluu käyttäytyä:D

Itse olen päässyt toteamaan tämän rauhallisuuden myös lenkeillä, sillä nokkapannasta on luovuttu:) Ja lomalla kävimme koirarannallakin ja vaikka virtaa riittää, etenkin vedessä, onnistuimme jopa istumaan rannalla puolisen tuntia, Immu vierellä makoillen:) Kyllä se vaan taitaa olla niin, että ikä vie hieman vauhtia pois sprinkuilta:)

On ollut aivan ihanaa huomata kuinka paljon Immu on rauhoittunut:) Älkääkä ymmärtäkö väärin, intoa ja vauhtia toki riittää edelleen;)

Kun kyy pure koiraa

Heippa kaikille!

Nyt on hetken ollut hiljaista. On ollut melkoisen huono tämä loman puoliväli ja nyt kovasti toivotaan, että ensi viikko (viimeinen lomaviikko) olisi oikeasti lomaa ja lomamainen. Ahdistaa jo ajatus töihin paluusta. Ensimmäinen reilu lomaviikko meni vierasta kestiten (mukavaa mutta rankkaa) ja toisella lomaviikolla ne epäonnisuudet alkoivat. Niistä ensin lyhyesti ennen kuin pääsen otsikon aiheeseen: auto hajosi lomareissulla. Se sitten kiikutettiin jo etukäteen korjaamolle koska ei sillä voinut ajaakaan. Jäi mm. pankkikäynti välistä kun auto ei liikkunut (K vielä töissä joten tarvitsi omaa autoaan). Yritin ajatella positiivisesti, kyllähän sitä kaikkea kivaa kotiseudullakin loman kunniaksi keksii kun on toi pyörä. Kunnes sitten pääin lähteä 8km keskustaan pyörällä jossa sekin sitten hajosi. Loppu loma viikko menikin sitten kotona kökkien huonosta säästä pääosin kärsien...blaaaah. Pankkiinkin pääsin seuraavalla viikolla ja heillä ei ollut kuin huonoja uutisia (mm. tili jota en ole 4 vuoteen käyttänyt oli miinuksella palvelumaksuista mutta koska en tiliä käytä en tiennyt moista....)No eipä siinä sitten..K:n lomakin alkoi ja lähdimme sitten mökille mikä sekin sai epäonnisen käänteen kun kyykäärme pääsi puremaan Immua:( Nyt sitten tämä viikko on mennyt ja ensi viikkokin menee toipiasta hoitaen...

Eli autohajosi, pyörä hajosi, pankista sain vain laskuja mukaani ja koira oli erittäin huonona kyynpuremasta. Täysin siis stressitön loma etenkin kun mikään näistä ei tule/tullut kovin kalliiksi varsinkin kun valmiiksi oli jo pa....Nollabudjetilla siis sinnitellään loppuloma

Nyt siis siihen kyyn puremaan. Meillä on tosiaan mökki keskellä peltoja ja metsää. Toki tiedämme, että siellä käärmeitä saattaa olla, mutta hirveästi niitä tämän kolmen vuoden aikana ei ole näkynyt. Keväällä (tänä vuonna) näimme muutaman. Immu on yleensä mökillä pihassa vapaana, koska naapureita ei ole. Olemme kuitenkin aina koiran kanssa pihassa emmekä anna sen kohnotella yksin missä sattuu. Emme (valitettavasti) kuitenkaan komenna sitä joka kerta kun se viereltä pois lähtee tarpeilleen tms. 

Olin ottamassa etupihalla aurinkoa ja Immu makoili varjon puolella kanssani. Kaksi kertaa se noin parin minuutin ajaksi siirtyi omenapuun lähelle tarpeilleen. Molemmilla kerroilla kutsuin sen takaisin ja reippaastihan se tulikin. Kolmennella kerralla kuulin, että Immu kohnottaa (ilmeisesti, en nähnyt) marjapuskan alla ja kutsuin sen luokseni..ja se tuli. Huomasin vain sen suupielessä (alahuuli) jotain ruskeaa ja ihmettelin että mitäköhän se on mennyt syömään. Samalla kun tätä ihmettelin, huomasin, että ylähuuli oli kova. Ei turvonnut, mutta hieman kova. Immu oli uupuneen oloinen joten menin sen kanssa sisälle. Tässä kohtaa en juuri osannut vielä epäillä mitään. SIsällä ei kuitenkaan varmaan minuuttia kauempaa mennyt kun huomasin että kuono rupesi turpoamaan ja koira oli muissa maailmoissa. Yritin houkutella Immua hakemaan kontaktia ruoalla, mutta mitään ei tapahtunut (jos Immu ei ole ruoan perään on asiat huonosti). SOitin heti K:lle joka oli järvellä ja hän tulikin nopeasti paikalle. Tässä kohtaa aihaa oli kulunut noin 15min ja koiran naama jatkoi turpoamistaan. 

Meillä on, kuten aiemmin olen kirjoittanut, erittäin huono kokemus Porin päivystävästä eläinlääkäristä ja hänelle emme koiraamme vie. Etsimme monen ihmisen voimin eläinlääkärin yhteystietoja. Yhtä paikkaa lukuunottamatta kaikki yksityiset asemat olivat jo kiinni. Ainoa aukioleva ei (tälläkään kertaa) vastaanottanut koiraa, ei edes ensi hoitoon!! Saimme lääkärin 100km päästä mökistä (Porin päivystävälle 80km) johon lähdimme ajamaan tuhatta ja sataa. Koiran vointi huononi koko matkan ajan ja hengityskin kiihtyi loppumatkaa kohden. Shokkioireita ilmeni, mutta onneksi shokkiin hän ei joutnut.

Eläinlääkärillä oli onneksi kipulääkkeet ja tippa valmiiksi odottamassa meitä ja immun vointi hieman parantui tämän ensihoidon aikana. Tulimme lääkärsitä kotiin ja saimme onneksi Immun juomaan ja syömään heti illalla. Erittäin turvonnut, apea ja heikossa kunnossa koira oli vielä kotonakin. Saimme lääkäriltä ohjeet että jos Immu on yhtään apea tai kovasti turvoksissa aamusti niin heti soittoa lääkäriin. Ja näinhän me sitten unettoman yön jälkeen teimme.

SOitimme useammalle eläinlääkärille (kunnallinen ja yksityinen) jotka kaikki olivat ehdottomasti sitä mieltä että koira pitää saada nesteytykseen. Turvotus oli yön aikana jo hieman laskenut, mutta väsynyt ja apea koira oli. Kukaan ei kuitenkaan ottanut koiraa nesteytykseen, kunnes POrin kaupungin  eläinlääkäri suostui Immun ottamaan. Immu oli 11-15.30 nesteytyksessä. Kun poju haettiin oli hän huomattavasti pirteämpi. Sovimme lääkärin kanssa, että voimme viedä Immun vielä seuraavaksi päiväksi nessteytykseen ja mehän veimme sillä turvotus ei ollut yhtään laskenut ja taas koira oli apea aamulla.

Nesteytyksien yhteydessä koira sai myös kipulääkettä. Immu oli toisella kertaa nesteytyksessä 8-14 ja kun koiran haimme oli hämmästyksemme suuri: turvotus oli reilusti laskenut ja koirassa oli virtaa enemmän kuin tarpeeksi. Saimme kotiin särkylääkettä, antibiootteja ja hoito-ohjeet. 

Aamulla annoimme Immulle särkylääkkeen, sillä hän on todella apea ja liikkuminen vähän huonoa. Immu on kaikki nämä päivät pääosin nukkunut kotona, mikä ei ole hänelle tyypillistä. Tämä siis viestii meille että kaikki ei vielä ole hyvin (eikä tietenkään voi olla). Immulta otettiin verikokeet ja munuaisarvot ovat koholla (154) ja kontrollit otetaan muutaman kuukauden päästä. Kontrolleista nähdään johtuiko kohoama puremasta, onko kohouma merkki puremanaiheuttamista seurauksista vai onko arvot olleet koholla aina. Nyt seurataan ulkoisia merkkejä munuaistentoiminnasta. 

Tässä hieman ohjeita joita me saimme Immun kohdalle ja joita olemme myös netistä/ystäviltä poimineet:

Jos kyy puree koiraa ÄLÄ anna kyytablettia ÄLÄKÄ anna koiran liikkua jottei myrkky leviäisi

Seuraa koiran vointia autossa, mittaa sykettä jos pystyt ja seuraa limakalvojen väriä jos mahdollista. Jos koira on joutumassa shokkitilaan, huolehdi mahdollisimman pehmeästä ajosta/matkasta lääkärille. Shokkioireita ovat mm: nopea ja pinnallinen hengitys, värimuutokset limakalvoissa ja pulssin hidastuminen. Pääasiallisena hoitona toimii kipulääkitys ja nesteytys jota tulee jatkaa myös kotihoidossa. ÄLÄ anna peruskipulääkkeitä, sillä nekin ovat haitallisia munuaisille. Anna vain eläinlääkärin määräämää särkylääkettä. Ensimmäisen parin vuorokauden aikana pidä huoli siitä, että koira liikkuu mahdollisimman vähän. Annan mahdollisuus tehdä tarpeet mutta ÄLÄ lenkitä koiraa. Meille annettiin ohjeeksi että ainakin ensimmäinen viikko erittäin lyhkäsillä tarvelenkeillä (n.5min) ja vähän pidempiä lenkkejä vasta kun koira on täysin normaali (voi ottaa noin 1-2vkoa). Pidä huoli nesteytyksestä;perusjuominen ei riitä. PIdä saatavilla raikasta vettä ja keitä LIHASTA lihalientä (tämä maistunut Immulle tosi hyvin) tai sekoita esim.pateeta veteen. Mitä vaan jotta saat koiran nauttimaan paljon nesteitä. Nesteille huolehditaan munuaisten toiminnen ylläpidosta. Anna koiralle rauhaa ja lepoa ja varmista, että koira myös syö normaalisti. Immulla oli niin turpea naama, että kupista ei pystynyt syömään, mutta patee-muotoinen ruoka meni kädestä ekana iltana. Tarkaile koiran oloa ja lenkillä myös ulosteen ja virtsan laatua, mikäli näet verta, ota heti yhteys lääkäriin. Me jatkamme koti nesteytystä ainakin vielä tämän viikon, pidempäänkin jos koira on apea. Muista, että kyyn purema ei ole koiralle leikin asia ja se tulee ottaa erittäin vakavasti. Kyynpurema voi aiheuttaa pahoja munuaisten tai maksantoiminan häiriöitä heti tai ne voivat ilmetä myös jälkikäteen. Koiran oloa voi helpottaa mm. kylmin käärein tai kylmällä vesivalelulla turvonneisiin kohtiin.Turvotus saattaa kestää pitkään, mutta nähtävissä pitää olla laantumisen merkkejä. Jonkinlaista ruvotusta saattaa olla jopa reilun viikonkin päästä.

Olimme äärettömän huolissamme Immusta ja koska olo heikkeni koko ajan olimme peloissamme, että menetämme rakkaan ystävämme. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Eikä sillä, että rahalla olisi rakkaan hoidossa väliä, mutta haluan silti kertoa hieman aiheutuneista kustannuksista:

Ensiapu koiralla: tippa, särkylääke ja iltalisä laskussa -> 76€

Ensimmäinen nesteytys, labrat, tarvikkeet, poliklinikkamaksi -> 187€ (noin 100€ labrojen osuus)

Toisen päivän nesteytys, särkylääke ja kipulääkkeet kotiin sekä antibiootit kotiin -> 81€

Ja nämä siis kunnallisenpuolen hintoja. 

Nyt seurataan Immun toipumista pikkuhiljaa ja toivotaan, että vakavia jälkiseuraamuksia munuaisiin/maksaan ei tule.

Tässä vielä muutama hyvä linkki aiheesta: 1, 2, 3, 4

Hieman kuvia, koko kauheus ei näy kuvissa....

Immun peruskuononmuoto nähtävissä

Menomatkalla

Myös alahuulet olivat paisuneet, rintalastan/kurkun kohdalla kahden nyrkin kokoinen paisuma

Normaali vs seuraava aamu

Ensimmäisen nesteytyspäivän jälkeen

Toisen nesteytyksen jälkeen: alakuonossa vielä turvotusta

mutta tilanne jo selvästi parempi

Koiran kanssa matkailua

Tämä ei tule olemaan mikään asiantunteva kirjoitus, vain omia ajatuksiani koiran kanssa matkustamisesta:)

Immu on tottunut autossa matkaaja. Jo silloin kun haimme hänet luoksemme, oli hänellä edessä kolmen tunnin matka autossa, joka vielä hajosi matkanvarrella. Mutta hienosti meni. Immu ei ole toistaiseksi matkustanut kuin veneessä ja autossa. Olisi kiva kyllä joskus kokeilla kuinka pojun kanssa etenee matka esim. junassa tai bussissa. Etenkin kun kuulimme, että Immun isä,Saku on kokenut matkaaja kaikenlaisilla kulkuvälineillä:)

Meillä ei ole täälläpäin Suomea oikeastaan kuin yksi paikka johon voimme jättää Immun hoitoon jos olemme lähdössä jonnekin matkalle. Tämä rajoittaa tietyntyylisiä reissuja melkoisesti. Me emme kuitenkaan ole lähes 9 vuotta kestäneen yhteisen taipaleemma aikana käyneet kuin kerran ulkomailla ja kotimaanmatkoille Immun yleensä voi ottaa mukaan. Tarvetta hoitajalle ei siis liioin ole ollut.

Immu on pienestä asti matkustanut autossa nätisti. Valjaat Immulle on ostettu. Meillä ei ole farmariautoa, joten Immu matkustaa aina takapenkillä. Suurimman osan matkasta Immu nukkuu. Aiemmin Immu kärsi eroahdistuksesta jätettäessä yksin, tuttuun tai tuntemattomaan paikkaan. Tätä esiintyi siis hotellissakin. Me emme uskaltaneet kovasti reissata koiran kanssa ja jos reissasimme, emme meinanneet uskaltautua edes syömään,jos Immu itkee kovin huoneessaan. Tästäkään ei tarvitse enää murehtia sillä ainakaan korviimme ei ole kantautunut että Immu itkeskelisi yksin oudossakaan paikassa.


Matkojemme tavaramäärä on toki lisääntynyt koiran kanssa kun matkustaa. Mukana kulkevat toki ruoat ja kupit, myös tuttu lelu kotoa, viltti, herkkunappuloita ja jokin lelu siltä varalta että koira jää yksin (älypelejä tms). Pidemmälle reissulle ei yleensä yksi pussi riitä. Etenkin jos tarvii varautua yhdellä tai useammalla pyyhkeellä jos sadetta on luvassa. Itse suosimme Sokos Hotels hotelleja sillä häiltä saa saapuessa pienen pussin koiralle, joka sisältää mm. tiedot lähimmistä eläinlääkäreistä sekä koirapuistoista. Pussissa myös herkkuja koiralle sekä pusseja ulkoilua varten. LÄhes jokaisesta hotellista löytyy myös kippa sekä patja ja pyyhe koiralle. Näissä hotelleissa tuntuu aina olonsa tervetulleeksi koiran kanssa. Toistaiseksi joka kerta meiltä on kyselt koiran rodusta ja henkilökunta tulee aina tervehtimään koiraa kun poistumme esim. lenkille.

Nuorempana itkemisen lisäksi Immun kanssa oli ongelmaa karkausyritysten kanssa. Monissa hotelleissa huoneen ovet ovat melko löysät ja kun Immu osaa avata ovia oli tässä aina uusi jännitysmomentti. Muutaman kerran koiruus juoksi meitä käytävällä vastaan... Tätäkään ei enää onneksi tarvitse jännittää.

Nyt kun Immun kanssa ei tarvitse pelätä yksin jättämistä otan Immun enemmän kuin mielelläni reissuille mukaan. Uusia kaupunkejakin tulee ihan eri tavalla tutkittua kun on koira mukana ja lenkkeillessä avautuu täysin uusia paikkoja:) Omaa aikaa uskaltaa myös ottaa ihmisten kesken. Nykyään sanoisin, että Immu on helppo matkustuskaveri. Sopeutuu todella hyvin uusiin paikkoihin, nukkuu nätisti autossa matkojen ajan ja on innokas tutkimaan uusia paikkoja. Lappeenrannassa jopa kävelimme ensimmäisen kerran kävelykadulla oikein hyvällä menestyksellä:)

Koiran kanssa kesällä matkustaminen on haasteellista etenkin jos meinaa pitää taukoa. Itse en uskalla jättää koiraa pihalle parkkiin, mutta autoonkaan ei tietenkään voi jättää. Yleensä haemma kahvia tms. vuoroissa. Pitkiä pysähdyksiä ei valitettavasti voi tehdä ainakaan kesäaikaan. Varaamme yleensä Immulle vettä matkaan mukaan, mutta valitettavasti toistaiseksi hän ei ole suostunut tauoilla juomaan. Juo sitten määränpäässä. Pyrimme myös usein pysähtymään kesällä Immun kanssa uimaan jos se on mahdollista. Autossamme on ilmastointi, mutta Immu on niin hirmuinen vesipeto, ettei pienestä pulahduksesta ainakaan haittaa ole:)

Koiran kanssa matkustaessa pitää toki aina muistaa sekä koiran, että kanssa matkustajien turvallisuus. Mukaan pitää muistaa varata riittävästi ruokaa sekä mielellään muutamia tuttuja asioita kotoa, mikäli koira joutuu viettämään aikaa yksin. Oma vaivansahan koiran mukaan ottamisessa aina on, mutta toisaalta, samaan vaivaanhan tuo nyt menee:) Ja onhan koira osa perhettä, enkä vaihtaisi koiran kanssa matkustamista ja kokemista mihinkään:)

Ja jotenkin tuntuu, että muutenkin suhteeni Immuun on vain vahvistunut ja voimistonut, johtuneekohan siitä, että ikä on tehnyt tehtäviään ja Immu on rauhoittunut huomattavasti, mikä helpottaa myös matkailua ja lenkkeilyä:) Mutta silti iloa ja intoa riittää:)  Immu<3

Entisaikojen hittibiisejä

Koska kilometrejä kertyi mukavasti tuossa viikonlopun aikana, päätimme pelata autossa peliä:) Minä ajoin ja K soitti youtubesta kappaileita, joita minun piti tunnistaa:) Mm. tälläiset biisit soivat autossa:

Viikonlopun lomareissu ja mitenkäs treeni etenee?

Hellurei:)

Olemme olleet nyt muutaman päivän reissun päällä ja paljon on ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa:) lähdimme perjantaina siinä klo 17 aikaan ajelemaan kohti Espoota. Puolan vieraamme kone lähti lauantai aamulla klo 8 joten oli järkevämpää kömpiä edes hieman lähemmäs lentokenttää jo edellisenä iltana kuin lähteä aamuyöllä ajelemaan kenttää kohti. Etenkin kun minulla ja miehelläni oli tarkoitus suunnata Lappeenrantaan lentokenttäreissun jälkeen:)

Tomasz ja Immu

Immu nauttii Espoon ilta-auringosta

Aamumme alkoi lentokentällä mukavalla yllätyksellä kun törmäsimme siellä Englantiin lähtevään kaveriimme jota emme ole hetkeen nähneet:) Sitten matkamme jatkui Starbucksin (en ole aiemmin käynyt) kautta hotelliaamiaiselle ja hetkeksi vielä huilaamaan:) Unet ovat jääneet viime viikolla aika vähiin:) Kun olimme saaneet hieman nauttia rauhasta kaksin otimme suunnaksi Immun isän kodin:) Olen ollut fb yhteydessä Immun isän (sakun) omistajan kanssa ja nyt kun suuntasimme Etelä-Suomeen, päätimme mennä tutustumaan tähän karvaiseen otukseen:) Ja kyllä olivat selvästi samaa perhett, Saku ja Immu:) Tämä retki pitää vielä ottaa uusiksi joskus:)

Saku

Ohkolasta matkamme jatkui siis kohti Lappeenrantaa, matkalla pysäsimme Kärkkäisellä: on muuten ISO paikka:) Täällä meillä päin ei Kärkkäistä ole, joten tuli ihan yllätyksenä tuo suuruus:) Mutta koska koira oli mukana, emme viipyneet kuin 10minuuttia, haimme sieltä jo tiedossa olleen metsästyspuvun isännälle. Onneksi löytyi, nyt on taas komeat vermeet syksyä varten:) Lappeenrannassa majoitumme jonka jälkeen nappasimme itsellemme paikallisen matkaoppaan (ystävämme), jonka kanssa vietimme pitkän illan ensin kaupungilla, jonka jälkeen vielä MM-futista hotellilla katsoen:) Ihastuin todella Lappeenrantaan, aivan mahtava kesäkaupunki:) Immunkin kanssa tuli tehtyä pitkiä lenkkejä pitkin ja poikin keskustan ja sataman aluetta. Uimaankin Immu pääsi:) Ja aivan eri tavalla on ihmisiä liikkeellä tuolla päin kuin kotikulmilla:) Oli ihanaa viettää hetki hyvässä seurassa mukavissa kuppiloissa ja hyvästä ruoasta nauttien:) Minäkin uskaltauiduin maistamaan mm. baby-mustekalaa:P

Ystäviä:)

Mango Mojito<3

Vielä hääpäivän aamuna, sunnuntaina, me kävelimme yhdessä katsomaan Lappeenrannan hiekkalinnaa, jonka jälkeen otimme auton nokan kohti Hämeenlinnaa:) Matkalla pysähdyimme tapaamaan ystäviämme Sysmään ja samalla vähän uittamaan Immua ystävien mökillä:) Perillä Hämeenlinnassa olimme vasta klo 19. Ilta jatkui hääpäivänruokailulla ja kaupungissa pyöräillen:) Kävimme myös ulkopuolelta ihastelemassa Hämeen Linnaa:) Auringonlasku oli täydellinen ja koiran kanssa iltalenkillä saimme nauttia paikallisen jazz-tapahtuman viimeisen artistin musiikista rannassa kävellen:) Yö menikin sitten MM-finaalia seuratessa:) Hieman jäin ehkä kaipaamaan enemmän yhteistä aikaa. Molemmat olivat reissusta väsyneitä ja kavereilla pysähtyminen viivästytti Hämeenlinnaan pääsyä. Pysähtyminen oli kuitenkin meille ihan must juttu, kerrankin kun siellä päin Suomea ajeltiin:) Pe-ma tulikin ajeltua semmoinen 1000km:) Eikä tunnu missään:) Paitsi ehkä hieman pakaralihaksissa;) Tänään saavuimme kotiin jo klo 12 ja kyllä väsymys painaa, tuntuu kuin kello oli jo ilta yhdeksän:) Kivaa kuitenkin oli ja erittäin rentouttavaa:)

K on töissä vielä neljä päivää kunnes hänelläkin alkaa loma ja saamme lomailla kaksi viikkoa yhdessä:) Ensimmäinen yhteinen kesäloma:)!! Odotan<3

Puolalaisen ollessa täällä jätin tosiaan tuon juoksemisen tauolle kun penikat vaivasivat kovin. Nyt olen pitänyt huilia ja jatkan juoksukoulua tuosta 5. viikon maanantaista. Huomenna palataan myös 100% takaisin siihen "laihdutus"ruokavalioon kun nyt on herkkuja mennyt hieman enemmän, vaikka ei ole edes tehnyt mieli (TYHMÄ minä). Perjantaina vaaka ei näyttänyt kuin +300g ja toivon, että aamusti se ei hirveästi enempää näyttäisi. Jos oltaisiin vielä siinä -2kg kohdalla niin se olisi ihanaa:)