Hammaslääkäripelko ja sen voittaminen?

Niin kuin varmasti melko monet, myös minä kärsin kamalasta hammaslääkäripelosta. Olen pelännyt hammaslääkäreitä pienestä lähtien. En osaa yhdistää liittyykö pelko toisten kokemuksiin vai omiin kokemuksiin vai kenties liioiteltuihin juttuihin. Varmaan yhdistelmä kaikkea. Vältän hammaslääkäriä viimeisiin asti ja kun sinne menen (tippa linssissä) tulen sieltä pois itkeneenä ja kädet puristusjälkiä täynnä. En muista hengittää ja puristan vain käsiäni yhteen. Silmiäni en koskaan avaa.

Haluan aina mieluummin liian hyssyttelevän lääkärin kuin sellaisen joka ei ota pelko tilaa huomioon. On minulla ollut niitäkin lääkäreitä, jotka toetavat "no voidaan me tää lopettaa jos et halua että me sua autetaan, oma on valintas".

Taas tuli se aika kun oli pakottava tarve mennä hammaslääkäriin. Etsin netistä yksityisiä hammaslääkäreitä, mutta en enää ollut kovin vakuuttunut edes siitä, että ovatko yksityisetkään niin hyvä vai onko eplkoni vain liian suuri. Löysin kuitenkin netistä hammaslääkärin joka kertoi työskentelevänsä potilaslähtöisesti ja työ perustuu kivuttomaan hammashoitoon. Ajanvarauksen sai tehdä sähköpostilla ja niin tein, koska kynnys soittaa oli suuri.

Kerroin postissa peloistani ja hoidon tarpeesta ja sain vastauksen : Tuletko huomenna klo 15. Ensimmäinen ajatukseni oli että "kiva, taas näitä. Vähät välittää peloistani, mutta mennään kuitenkin". Kun sitten menin paikalle, nousi vesi silmiin ja hikipisarat otsalle heti käytävässä. Hajut ja äänet tuntuivat vatsassa asti. Minut kutsuttiin sisään...ja lääkäri kutsuin minut istumaan....sohvalle:) Ei hammaslääkärituoliin vaan sohvalle. Kertoi pyytäneensä minut paikalle koska halusin minun näkevän lääkärin ja paikan ennen kuin tehdään mitään, jos ei sitten pelottaisi niin paljon. Huh! Kuitenkin kun lääkäri pyysi minut istumaan hammaslääkärituoliin hetkeksi, katsoakseen missä vaivaava reikä on, nousi taas vesi silmiin. Lääkäri kertoi toimintatavoistaan ja kertoi myös kaikkien hammaslääkäripelkojen johtuvan hammaslääkäreistä itsestään: Vihdoin joku myönsi sen:D! Todella rauhoittavia sanoja tuo hammaslääkäri kertoi ja sai minutkin hieman rauhoittumaan.

Rohkeasti kuitenkin menin hammaslääkäriin kun sain uuden ajan muutaman päivän päähän. Samalla kertaa minulle aloitettiin juurihoito, tehtiin valmiiksi kesken jäänyt juuri hoito ja ilman suunnitelmaa poistettiin viisaudenhammas. Ja voin sanoa että lähdin yllättävän hyvin mielin pois. Vieläkin tulee ihan hyvä fiilis kun miettii kokemusta. Hammaslääkäri eteni todella hitaasti, kyseli vointia, kertoi mitä teki ja TODELLAKIN puuduttu suun. Pari pienenpientä nipistystä tunsin: ensimmäinen kun huomattiin että pelkkä paikkaus ei riitä ja toinen kun kipeään kohtaa lisättiin puudutetta. Nämäkin kuitenkin enemmän epämiellyttäviä tunteita eikä kipua.

Hammaslääkäripelkoani ei ole vielä voitettu, mutta ensi kerralla menen hammaslääkäriin siinä uskossa että saatan jopa selvitä siitä hengissä:)! Iso askel minulle...:)

Pelko

Säännöllisesti 3-6kk välein minulle iskee pelko. Niin suuri pelko etten saa nukuttua. Pelko tulevasta tai siitä että se ei tule. Tai jos tulee, se jää lyhyeksi. 3-6kk välein iskee myös vainoharhaisuus. Tämä sykli johtuu munuaiskontrolleista. Olen tähän asti käynyt kontrolleissa 3kk välein, nyt lähestyy seuraava kontrolli jolloin edellisestä on aikaa noin puoli vuotta. Ja taas on vainoharhaisuuden ja kohta pelon aika.

Jostain syystä pelko vain kasvaa kerta toisensa jälkeen. Munuaisarvoni ja muutkin taudinkuvaan liittyvät arvot ovat pysyneet tähän asti melko hyvin hallinnassa. Kuitenkin proteiinit ovat nousseet. Hitaasti, mutta (mielikuvitukseni?)mukaan varmasti.

"On arvioitu, että yli kolmasosalle poti-

-

laista kehittyy dialyysihoitoon johtava munuaisten vajaatoiminta."

" Parantavaa hoitoa ei toistaiseksi ole tarjolla, mutta taudin etenemistä voidaan hidastaa."

 "Osalla potilaista munuaisten toiminta on huonontunut jo taudin diagnosointivaiheessa"

Mm. nämä ovat niitä lauseita jotka ahdistustani lisäävät. Myös se, että noin 2/3 tautia sairastavista ovat miehiä tarkoittaa sitä, että kuulun taudin kanssa elävien vähemmistöön. 

Pelkään jo etukäteen mahdollista dialyysihoitoa tai oloa, joka koitaa ennen kuin tilanne äityy niin pahaksi. Tauti ei ole kovin yleinen, siksi tuntuu että olen asian kanssa melko yksin. Haluan joka kerta nähdä lääkärini kasvotusten, silloin voin kysyä mieltäpainavia kysymyksiä ja minun ei tarvitse pelätä että hän puhelussa pyytää minua käymään.

Tätä aihetta on vaikea pukea sanoiksi. Lyhyesti: minua peloittaa valtavasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En halua sairastua enempää, en halua joutua dialyysiin, en halua olla sairas enkä halua että perheeni ja läheiseni joutuvat seuraamaan taudin etenemistä. TIEDÄN että minun ei vielä pitäisi murehtia asiaa, mutta aina 3-6kk välein kuitenkin mietin. Totuus kun ei ole kovin ruusuinen eikä prosentuaalisesti ennuste näytä kovin hyvältä.

Olen kertonut peloistani K:lle. Ja olen puhunut asiasta hänelle avoimesti. Mutta hänellekin on vaikea pukea tätä asiaa sanoiksi.

Toki toivon parasta ja toivon, että kohdaltani tauti ei etene juurikaan nykyisestä pisteestä. Mutta juuri tänään en ole toiveikkaalla tuulella.

Mitä vainoharhaisuuteen tulee, taas näin kontrollien alla olen huomannut itsestäni oireita jotka viittaavat siihen että arvot ovat huonontuneet. Yritän pitää mielessä, että huomaan näitä oireita säännöllisesti ennen kontrollia.

Tatuointi osa 2

Olen nyt ihan tosissani innostunut tatuointi ajatuksesta. Olen pyöritellyt erilaisia ideoita ja kuvia mielessäni. Luovuin lintu ajatuksesta, sillä tuo koiran ja hääpäivän yhdisäminen nousivat ykkös ajatukseksi.

Toki ammattilainen osanee varmaan suunnitella mieleiseni tatuoinnin, mutta kun olen ideoita pyöritellyt, en ole vielä onnistunut löytämään sellaista yhdistelmäkuvaa joka mielestäni sopisi yhteen ranteeseen. Siksi rupesinkin ajattelemaan jahka laittaisin toiseen ranteeseen tassukuvan ja toiseen sydämen. Meillä puhutaan "vaimokädestä" eli vasemmasta kädestä, tähän käteen voisi laittaa sydäntatuoinnin, jonka kuva olisi häissäkin esiintynyt sydänprintti (mm. serveteissä) ja sydämen sisään hääpäivä. Toiseen käteen voisi laittaa tassukuvat, joihin voi sitten lisätä esim. Immun nimen tms. Koska kovasti tykkäsin myös tuosta ikuiusuus kuvan ajatuksesta, ajattelin, että voisihan noi kuvat laittaa "ristiin" eli "vaimokäteen"tassut ja sydän oikeaan käteen, jos se sitten minulle ajatuksen tasolla symboloisi ikuisuutta:D:)

Mutta siis edelleen vahvassa harkinnassa tuo tatuointi, jos sitä vielä tämän vuoden aikana uskaltautuisi:)!

Häissä kyseinen servetti mustana

kuosi myös kamerassa

Tatuointi?

Mä olen teinistä asti halunnut tatuoinnin, mutta kipukynnykseni on niin pieni, etten ole uskaltautunut moista koskaan hankkimaan. eräänä iltana K, joka ei IKINÄ ole halunnut tatuointia, mainitsi että voisi sittenkin haluta itselleen tatuoinnin. Minähän sitten heti totesin että JOS sä joskus otat moisen niin otat sit mut mukaan niin mäkin laitan samalla, kun yksin en uskalla mennä.

Edelleenkin tuo ajatus tatuoinnista kiehtoo. Juttelimmekin työkaverini kanssa tatuointien paikoista. Itse haluaisin tatuoinnin, joka halutessa olisi näkyvissä läpi vuoden ja jonka näkisi itsekin. Vaikka ykköspaikkani tatuoinnille on ollut hartia, en sitä sinne varmaan ottaisi juuri siitä syystä etten itse näe sitä eikä Suomen säissä sitä näkisi juuri kukaan mukaan. Kaverini ehdotti niskaa, niskassa tatuointi olisi muiden nähtävillä aina kun niin haluaisi, mutta itse en sitä näkisi. Paikka kuitenkin herätti mielenkiintoni. Tänään toinen työtoverini ehdotti rannetta, kämmenen puolelta ja luulempa että se on minun uusi ykköspaikkani:)!

Itsellläni ei ole mitään mottoa tai eteen päin kantavaa ajatusta, ei löydy myöskään  mitään niin koskettavaa tarinaa jonka tatuoisin. Eli tatuointini tulisi minulle varmaan vaan olemaan kaunis kuva ilman syvällisempää merkitystä. Mutta haluaisinko kuvaa ilman merkitystä?

Jo ennen häitä mietin, että en edelleenkään koskaan tatuoisi miehini nimeä mihinkään, mutta hääpäivämme voisin tatuoida. Jossain kohtaa ajtuksissa kävi sydän tatuointi, jossa olisi hääpäivämme kuvaan "piilotettuna" siten, että se ei välttämättä loista kaikille kuvasta. Nettiä kun kuitenkin selasin, ihastuin hirveästi pieniin lintuihin ranteessa. Mutta niillä ei olisi minulle merkitystä. Ihastuin myös ajatukseen tassun/tassujen jäljistä. Mietinkin että toki tuollaiseen tassuun voisi laittaa Immun nimen ja/tai syntämäpäivän. Haluaisin myös, että tatuointia voisi muokata/jatkaa. Eli esimerkiksi jos olisi tassu, jossa Immun nimi, voisi tassuun lisätä vaikka sädekehän kun Immua ei enää ole. Ja jos tassuja olisi muutama, voisi tatuointiin lisätä uuden koiran nimen tms.

Mutta kun häät oli tämän hetkisen elämäni kohokohta ja rakastan K:ta yli kaiken, haluaisin ehkä kuitenkin jotenkin liittää tuon hääpäivän tatuointiin. Nuo linnut taas sopisivat myös koira-aiheiseen tatuointiin, onhan Immu lintukoira:) Mutta en saa samaan pieneen kuvaan ympättyä tassua, lintuja ja hääpäivää:D Onneksi en siis ole (vielä) ottamassa tatuointia:D

Ehkä tämän hetken suosikki, tuossa yhdistyisi kaikki muu paitsi lintu:)

Tämän tyyliseen tautointiin voisi lisäillä vaikka mitä eri "oksille"/haaroille

Pääskynen olisi varmaan se lintu jonka tatuoisin, sillä pääskynen on lempilintuni. Merkki kesästä<3

Lomat lusittu

Tänään vietetään viimistä lomapäivää. Onneksi sää sallii ja lomapäivää vietetäänkin tänään mökkeilleissä, uiden ja auringosta nauttien:) Vietimme ensimmäistä kertaa lähes 9 vuotisen parisuhteemme aikana kesälomaa yhtäaikaa (tai siis minulle tämä oli toinen kesäloma ja K:lle ensimmäinen, joten mahdollisuuksia ei hirveästi olekkaan ollut;)). Molemmat oppi lomasta paljon:)

Itse tajusin, että oli se hyvä ettei ihan mahdottomasti oltu suunniteltu mitään ihmeitä, sillä epäonni sekä koiran että auton kanssa olisi pilannut nämä suunnitelmat tyystin. Kävimme lyhyellä reissulla hääpäivän tienoilla ja itse olen sitä mieltä, että tuollainen olisi pitänyt järjestää yhteisen loman viikoilla, sillä etenkin kun koiran vuoksi jouduimme olemaan paljon kotona, tuli kotona oltua aivan liikaa (molempien mielipide). Ensi kesää varten aiommekin siis suunnitella hieman enemmän yhteistä tekemistä, ettei lomailu menisi ihan täysin kotona ollessa.

Saimme loman aikana sovittua mm. säästökohteesta, rupesimme säästämään rahaa ulkomaanmatkaa varten:) Kun meille lokakuussa 2015 tulee 10v yhteistä taivalta täyteen, on tarkoitus lähteä viettämään pidennettyä viikonloppua jonnekin päin maailmaa:) Kovasti olen myös toivnut matkaa Tallinnaan jouluna, toivotaan siis että saan hyvin veronpalautuksia;)

Periaatteessa sitä pitäisi ruveta valmistautumaan huomiseen työpäivään, mutta minä olen päättänyt sulkea tuon päivän tyystin ajatuksistani aina huomen aamuun asti;) Työtavarani ovat yhdessä nipussa jo valmiiksi, joten aamulla tuskin kuluu hirveästi aikaa niiden kasaamiseen:)

Loma opetti meille myös sen, että joko meidän pitää ruevta arkisin tekemään enemmän asioita kodin ulkopuolella, jotta lomalla viihtyisi paremmin kotona tai sitten meidän pitää lomille keksiä enemmän tekemistä:D Hieman ainakin oli puhetta siitä, että yrittäisimme arkipäivisinkin tehdä enemmän asioita:) Näitä asioita voi olla toki harrastukset tai vaan yhteiset lenkit koiran kanssa jne.

Tietenkin tuo koira tuo omat haasteensa yhdessä kodin ulkoupuolella tekemiseen ilman koiraa, sillä joka paikkaan koiraa ei voi ottaa mukaan (vieraat) eikä toki julkisiin paikkoihin kuten leffateatteriin voi koiraa ottaa. Ja meille ei tunnu hyvältä ratkaisulta käyttää koiraa 9-10h yksin olon jälkeen lenkillä ja jättää häntä taas yksin, erittäin sosiaalisesta rodusta ja koiruudesta kun kuitenkin kyse. Mutta silloin tällöinen tämä voisi olla mahdollista:)

Nyt tämä rouva siirtyy nauttimaan kauniista säästä ja aamukahvista:)

Ikä on tehnyt tehtävänsä?

Ha ei, nyt en puhu minusta vaan Immusta:) Etenkin tässä loman aikana on sadellut hirveästi kommentteja siitä kuinka rauhallinen Immu on. Rauhallinen? Immuko? Kun näitä kommentteja oli hetken kuunnellut, ehti sitä itsekin loman aikana kiinnittämään huomiota samaan asiaa.

Toko meillä edelleen toivotetaan vieraat erittäin innokkaasti tervetulleeksi, mutta kun vieraat on saatu tervehdittyä rauhoittuu Immu erittäin nopeasti huilailemaan, saattaa jopa nukkuakkin vieraiden läsnäollessa eikä edes huomata heitä. Tämä on sinäänsä ihmeellistä, sillä aiemmin Immu seurasi vierasti vierailun alusta loppuun kuin hai laivaa. 

Kävimme lomalla ystävämme kotona, jossa ihmeteltiin Immun rauhallisuutta, olihan hän sentään vieraassa pihassa auki ja ei poistunut ihmisten näköpiiristä ja heti kutsuttaessa tuli lähemmäs:) Otettiimpa siellä jopa kuvaa todistusaineistoksi perheen omalla koiralle siitä kuinka nätisti kuuluu käyttäytyä:D

Itse olen päässyt toteamaan tämän rauhallisuuden myös lenkeillä, sillä nokkapannasta on luovuttu:) Ja lomalla kävimme koirarannallakin ja vaikka virtaa riittää, etenkin vedessä, onnistuimme jopa istumaan rannalla puolisen tuntia, Immu vierellä makoillen:) Kyllä se vaan taitaa olla niin, että ikä vie hieman vauhtia pois sprinkuilta:)

On ollut aivan ihanaa huomata kuinka paljon Immu on rauhoittunut:) Älkääkä ymmärtäkö väärin, intoa ja vauhtia toki riittää edelleen;)