Puoli vuotta

Niin se aika vaan menee. Vaikka puoli vuotta onkin kovin lyhyt aika. Puoli vuotta siis siitä kun Pomarkun kirkon ovet aukesivat ja matka alttarille sai alkaa:) Puoli vuotta tosiaan on lyhyt aika kun ajattelee kaikkia niitä tulevia avioliittovuosia:) Mutta kyllä on tämäkin puoli vuotta mennyt aivan huikeaa vauhtia ja siihen on mahtunut paljon, mikä saakin tämän ajan juoksemaan vielä nopeampaa:)

Haikeaa ajatella että vain puoli vuotta sitten saimme nauttia ihanasta hellesäästä:) 13.7 2013 voin rehellisesti sanoa, että minua ei jännittänyt yhtään. Enkä kyllä mistän stressannutkaan:) Sain nukuttua hyvin, syötyöä hyvin ja en pelännyt hetkeäkään kaatuvani:) Toisin oli sulhon laita:) Hän ei saanut nukuttua eikä syötyä eikä kuulemma oksentaminenkaan kaukana ollut:D Voi raukkaa:) En voi sanoa, että päivä olisi ollut mielestäni 100% sellainen kun olin unelmoinut tai toivonut. Tämä johtui siitä, että vasta päivän viimeisen hitaan aikaan tajusin, mikä päivä on kyseessä. Koko päivän ajan oli sellainen olo, että olisin vieraana toisen häissä. Uskon tämän johtuneen siitä, että olin 100% siitä, että tämä on sitä mitä haluan ja naimisiin meno oli minulle luonnollista:) JOtenkin se jännitysmomentti ja ne perhoset vain puuttuivat. Se harmittaa edelleen, mutta hieno oli päivä:) Ja sulhanen edelleenkin muistelee päivää suurella lämmöllä:) 

Olen kuitenkin huomannut tunteneeni päivän aikana erilaisia iloisia tunteita, sillä näin jälkikäteen kun katson videoita, minua aina hymyilyttää:) Päälimmäisenä mieleeni jäi se, kuinka monet rakkaat ystävät olivat tulleet juhlimaan päiväämme pitkienkin välimatkojen takaa<3

Aiheeseen sopivasti osuen huomenna 15.1 vietetään Käytä hääpukuasi päivää: lisää täällä. Tämän kunniaksi minä ja viime kesän morsian (työkaverini)pukeudumme hankkeemme palaveriin huntuun ja hääkoruihimme:) Aion myös mennä ohjaamaan illan tanssituntini hunnussani:) Ihan hääpukuun en sonnustaudu, vaikka ei sitä tiedä vaikka sen huomenna päälleni pistäisinkin kotona:)

Nyt olisi mahdollisuus laittaa puku kiertoon ja myyntiin Porin häämessuille, mutta olen nyt tehnyt sen päätöksen, että en raaski siitä luopua. Piste:) Ehkä myöhemmin lyhennän sen ja saan siitä näin coctail-mekon tms:) Mutta en aio luopua siitä:) Se on kuitenkin mahtava muisto mahtavasta päivästä:)

Arki aviovaimona ei eroa mitenkään avovaimon elämästä, mutta tämäpä ei minua yllätä:) Tässä vielä muutamia kuvia tuosta onnen päivästämme:)

Rotutestin tulos

Tein koiranomistajan peruskurssi sivuston "mikä rotu sopii sinulle"-testin on tulos seuraavanlainen:

Beagle
Fieldsinspanieli
Pohjanpystykorva
Cockerspanieli
Englanninspringerspaniel
Walesinspringerspaniel
Kultainennoutaja
Labradorinnoutaja
Suomenpystykorva
Valkoinen ruotsinhirvikoira

En muista mainitsinko edellisessä postauksessa, että itse haluaisin toiseksi koiraksi kultaisennoutajan tai labradorinnoutajan, mutta kun ne eivät sovi mieheni harrastustarpeisiin kun meillä on jo yksi lintukoira.

Tota listaa kun katson niin muistan, että ennen Immun ostamista meillä oli puhe noista Fieldsinspanieleista:) Mielestäni tosi hyvin osuivat koirarodut minulle:)

Testintulokset ja tarkemmat kuvaukset roduista täällä.  Jos haluat tehdä testin itse, mene tänne.

Seuraavaa postausta varten, kertokaas kuinka pitkiä päiviä koiranne ovat yksin kotona?
Paljonko saavat liikuntaa päivässä ja minkälaista?

Tervetuloa arki!

Tai en mä sitä kovin mielelläni toivottanut tervetulleeksi, kyllä mä niin nautin ensin lomasta ja sitten vielä loppiaisen mukanaan tuomasta vapaasta:) Kerkesin paljon olemaan rauhassa kotona, mutta kerkesimme miekkosen kanssa myös tekemään kaikenlaista:

käytiin leffassa
käytiin keilaamassa
vietettiin uutta vuotta kylpylässä
jne.

Aloitin jopa pitkästä aikaa lukemisen:) Olen jo kahdesti käynyt katsomassa Nälkäpeli-Vihan liekit ja en malttanut olla selvittämättä mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Ostin siis kirjana kolmannen osan: Matkijanärhi:) Ostin myös ensimmäisen ja toisen osan. En ole lukenut kumpaakaan, olen nähnyt vain elokuvat, joten kun 3. osa on luettu, aloitan sarjan lukemisen alusta.

Olin jo viime viikolla töissä kahtena päivänä, mutta niiden aikana ei kerinnyt kovasti tekemään eikä saamaan aikaiseksi. Joten voisin sanoa arjen palanneen vasta tänään. Ja sen kyllä huomasi. Kotiuduttuani oli taas aika siivota,lämmittää kotia. lenkittää koiraa, laittaa ruokaa ja suunnitella seuraavan päivän tanssiryhmien tunnit. Niin, olisikohan ehkä kannattanut mm. suunnittelut hoitaa loman aikana...nääääh:)

Sanoin miehelleni, että olen jo hieman kaivannut sitä tunnetta, että kaipaa että kerkeisi kotona vain olemaan (kun lomalla kerkesi saamaan jo kiintiön täyteen) ja nyt jo rupeaa olemaan kiintiö tyhjä:D Eli niin se arki vaan sieltä tuli ja sama rumba ja juokseminen tuntuu jatkuvan...

Ja meidän arkeemme liittyen toteamus:

onneksi en ole koiran omistaja yksin:D Tuntuu, että päivään ei yksin ollessa mahdu muuta kuin kotitöitä ja koiran lenkitystä ...Onneksi normaalisti on toinen jakamassa sekä kotityöt, että koiranhoidon:)

Nyt on taas aika yrittää mennä nukkumaan, jos saisi unirytmin käännettyä:) Hyvää yötä blogi kansa:)

Pentukuumetta?

No ei nyt sentään, mutta on sillä ajatuksella kuitenkin kiva leikkiä:) Kyllä meillä on miehen kanssa ollut kovasti puhetta siitä, että jossakin kohtaa meillä on samalla kertaa kaksi koiraa. Itse heitin ilmoille kesän 2015. Jos olisin töissä vielä samassa paikassa, olisi minulla täydet kesälomat, kuten on miehellänikin. Silloin olisi hyvin aikaa kouluttaa uutta tulokasta:)

Emme vaan yhtään tiedä, mikä se toinen koira saattaisi rodultaan olla. Jotenkin olen tykästynyt ajatukseen kahdesta samanrotuisesta koirasta. K on kuitenkin sitä mieltä, että koirasta pitää olla jotain hyötyä eli hän jälleen/edelleen haluaa koiran metsästyskäyttöön. Näin ollen hän ei myöskään halua samanrotuista koiraa, vaan jonkun, jonka vietti vetää muuhun suuntaan. Näin hän pääsisi molempien kanssa metsälle, eikä toinen jäisi vähemmälle huomiolle.

Lueskelin loman aikana eri koiraroduista. K haluaisi seuraavaksi koiraksi koiran, jonka vietti vetää jäniksiin. Tässä minun tämän hetken ajatuksia mahdollisesta toisesta koirasta.

Beagle

Beaglen piti alunperin olla meidän toinen hankinta, mutta jotenkin olen itse viehtynyt enemmän koiraamme Immua suurempiin koiriin ja beagle kun on korkeudeltaan aika matala. Tässä hieman tietoa rodusta:

Beaglen ihannekorkeus on 33–40 cm
Beaglet ovat aktiivisia metsästyskoiria, jotka vaativat paljon liikuntaa ja aktiviteettiä
Perusluonteeltaan beaglet ovat älykkäitä ja lempeitä. Ne ovat myös itsenäisiä ja jopa itsepäisiä. Haukkuherkkyyttä esiintyy. Beagle sopii ensimmäiseksi koiraksi lempeän luonteensa takia, mutta se vaatii silti johdonmukaisen koulutuksen. Ne oppivat helposti pahoja tapoja, joita voi olla hankala kouluttaa pois. On myös sanonta "saadaksesi hyvän beaglen, sinun pitää olla ovelampi kuin beagle".
Käytetään pääasiassa jäniksen metsästykseen.

Yllä oli jo monta syytä, miksi en korkeuden lisäksi haluaisi beaglea enää:D Kokemuksia tästä rodusta?

Toinen rotu jota mietin oli:

Harrieri

Säkäkorkeus 48-55cm
Englantilaisperäinen koirarotu
Sitä on alkujaan käytetty jäniksen ajoon, ja rodun harrastajat sanovatkin sen olevan juuri siihen sopiva.
Fyysisesti ja henkisesti se on enemmän englanninkettukoiran kaltainen, samoin jäljestys ja ajotaipumukseltaan. Kotikoiraksi harrieri sopii hyvin, etenkin lapsiperheisiin.  Kokemuksia harrierista?

Kolmas roduista oli:

Suomenajokoira:

 Suomenajokoiria olisi ainakin markkinoilla kiitettävästi:) Ja K:n enolla on näitä ollut jo useampia ja kun K ehdotti tätä rotua ja sanoin innoissani joo, valastui hänenkin kasvonsa, saattaa siis olla, että tässä on meidän seuraava rotumme:)

Suomenajokoiraa käytetään jäniksen ja ketun ajometsästykseen.
Rotu on ihmisystävällinen, rauhallinen ja tarmokas. Vihaisuutta pidetään virheenä, ja sitä ei juuri esiinny. Rodulla on hyvin voimakas metsästysvietti, ja koira saattaa lähteä omin päin metsälle. Suomenajokoira on myös ystävällinen lapsille. Suomenajokoirat ovat aika helppo kouluttaa, koska ne ovat persoja ruualle.

Kiinnostuin myös seuraavista roduista:

Hygeninajokoira

Hygeninajokoiralla on voimakkaat raajat ja suora selkä. Karva on suoraa ja kiiltävää. Värit ovat punaruskea, kellanruskea, ruskea, musta, valkoinen kellanpunaisin täplin ja läiskin, valkoinen punaruskein täplin ja läiskin sekä valkoinen musta-ruskein merkein. Rotu on painaa 20-25kg ja on korkeudeltaan 48-61cm.

Hamiltoninajokoira

 Lisätietoa rodusta täällä

Sveitsinajokoira

Sopisi korvienpuolesta perheeseemme:)

Porcelaine

Lisätietoa täältä

Ja onhan noita rotuja varmasti muitakin:)

Jotenkin tuo suomenajokoira tykyttää sydämessä eniten:) Onhan se kaunis koira:)

Täältä löytyy meidän tarkoitukseemme sopivia rotuja:)