Kun kyy pure koiraa

Heippa kaikille!

Nyt on hetken ollut hiljaista. On ollut melkoisen huono tämä loman puoliväli ja nyt kovasti toivotaan, että ensi viikko (viimeinen lomaviikko) olisi oikeasti lomaa ja lomamainen. Ahdistaa jo ajatus töihin paluusta. Ensimmäinen reilu lomaviikko meni vierasta kestiten (mukavaa mutta rankkaa) ja toisella lomaviikolla ne epäonnisuudet alkoivat. Niistä ensin lyhyesti ennen kuin pääsen otsikon aiheeseen: auto hajosi lomareissulla. Se sitten kiikutettiin jo etukäteen korjaamolle koska ei sillä voinut ajaakaan. Jäi mm. pankkikäynti välistä kun auto ei liikkunut (K vielä töissä joten tarvitsi omaa autoaan). Yritin ajatella positiivisesti, kyllähän sitä kaikkea kivaa kotiseudullakin loman kunniaksi keksii kun on toi pyörä. Kunnes sitten pääin lähteä 8km keskustaan pyörällä jossa sekin sitten hajosi. Loppu loma viikko menikin sitten kotona kökkien huonosta säästä pääosin kärsien...blaaaah. Pankkiinkin pääsin seuraavalla viikolla ja heillä ei ollut kuin huonoja uutisia (mm. tili jota en ole 4 vuoteen käyttänyt oli miinuksella palvelumaksuista mutta koska en tiliä käytä en tiennyt moista....)No eipä siinä sitten..K:n lomakin alkoi ja lähdimme sitten mökille mikä sekin sai epäonnisen käänteen kun kyykäärme pääsi puremaan Immua:( Nyt sitten tämä viikko on mennyt ja ensi viikkokin menee toipiasta hoitaen...

Eli autohajosi, pyörä hajosi, pankista sain vain laskuja mukaani ja koira oli erittäin huonona kyynpuremasta. Täysin siis stressitön loma etenkin kun mikään näistä ei tule/tullut kovin kalliiksi varsinkin kun valmiiksi oli jo pa....Nollabudjetilla siis sinnitellään loppuloma

Nyt siis siihen kyyn puremaan. Meillä on tosiaan mökki keskellä peltoja ja metsää. Toki tiedämme, että siellä käärmeitä saattaa olla, mutta hirveästi niitä tämän kolmen vuoden aikana ei ole näkynyt. Keväällä (tänä vuonna) näimme muutaman. Immu on yleensä mökillä pihassa vapaana, koska naapureita ei ole. Olemme kuitenkin aina koiran kanssa pihassa emmekä anna sen kohnotella yksin missä sattuu. Emme (valitettavasti) kuitenkaan komenna sitä joka kerta kun se viereltä pois lähtee tarpeilleen tms. 

Olin ottamassa etupihalla aurinkoa ja Immu makoili varjon puolella kanssani. Kaksi kertaa se noin parin minuutin ajaksi siirtyi omenapuun lähelle tarpeilleen. Molemmilla kerroilla kutsuin sen takaisin ja reippaastihan se tulikin. Kolmennella kerralla kuulin, että Immu kohnottaa (ilmeisesti, en nähnyt) marjapuskan alla ja kutsuin sen luokseni..ja se tuli. Huomasin vain sen suupielessä (alahuuli) jotain ruskeaa ja ihmettelin että mitäköhän se on mennyt syömään. Samalla kun tätä ihmettelin, huomasin, että ylähuuli oli kova. Ei turvonnut, mutta hieman kova. Immu oli uupuneen oloinen joten menin sen kanssa sisälle. Tässä kohtaa en juuri osannut vielä epäillä mitään. SIsällä ei kuitenkaan varmaan minuuttia kauempaa mennyt kun huomasin että kuono rupesi turpoamaan ja koira oli muissa maailmoissa. Yritin houkutella Immua hakemaan kontaktia ruoalla, mutta mitään ei tapahtunut (jos Immu ei ole ruoan perään on asiat huonosti). SOitin heti K:lle joka oli järvellä ja hän tulikin nopeasti paikalle. Tässä kohtaa aihaa oli kulunut noin 15min ja koiran naama jatkoi turpoamistaan. 

Meillä on, kuten aiemmin olen kirjoittanut, erittäin huono kokemus Porin päivystävästä eläinlääkäristä ja hänelle emme koiraamme vie. Etsimme monen ihmisen voimin eläinlääkärin yhteystietoja. Yhtä paikkaa lukuunottamatta kaikki yksityiset asemat olivat jo kiinni. Ainoa aukioleva ei (tälläkään kertaa) vastaanottanut koiraa, ei edes ensi hoitoon!! Saimme lääkärin 100km päästä mökistä (Porin päivystävälle 80km) johon lähdimme ajamaan tuhatta ja sataa. Koiran vointi huononi koko matkan ajan ja hengityskin kiihtyi loppumatkaa kohden. Shokkioireita ilmeni, mutta onneksi shokkiin hän ei joutnut.

Eläinlääkärillä oli onneksi kipulääkkeet ja tippa valmiiksi odottamassa meitä ja immun vointi hieman parantui tämän ensihoidon aikana. Tulimme lääkärsitä kotiin ja saimme onneksi Immun juomaan ja syömään heti illalla. Erittäin turvonnut, apea ja heikossa kunnossa koira oli vielä kotonakin. Saimme lääkäriltä ohjeet että jos Immu on yhtään apea tai kovasti turvoksissa aamusti niin heti soittoa lääkäriin. Ja näinhän me sitten unettoman yön jälkeen teimme.

SOitimme useammalle eläinlääkärille (kunnallinen ja yksityinen) jotka kaikki olivat ehdottomasti sitä mieltä että koira pitää saada nesteytykseen. Turvotus oli yön aikana jo hieman laskenut, mutta väsynyt ja apea koira oli. Kukaan ei kuitenkaan ottanut koiraa nesteytykseen, kunnes POrin kaupungin  eläinlääkäri suostui Immun ottamaan. Immu oli 11-15.30 nesteytyksessä. Kun poju haettiin oli hän huomattavasti pirteämpi. Sovimme lääkärin kanssa, että voimme viedä Immun vielä seuraavaksi päiväksi nessteytykseen ja mehän veimme sillä turvotus ei ollut yhtään laskenut ja taas koira oli apea aamulla.

Nesteytyksien yhteydessä koira sai myös kipulääkettä. Immu oli toisella kertaa nesteytyksessä 8-14 ja kun koiran haimme oli hämmästyksemme suuri: turvotus oli reilusti laskenut ja koirassa oli virtaa enemmän kuin tarpeeksi. Saimme kotiin särkylääkettä, antibiootteja ja hoito-ohjeet. 

Aamulla annoimme Immulle särkylääkkeen, sillä hän on todella apea ja liikkuminen vähän huonoa. Immu on kaikki nämä päivät pääosin nukkunut kotona, mikä ei ole hänelle tyypillistä. Tämä siis viestii meille että kaikki ei vielä ole hyvin (eikä tietenkään voi olla). Immulta otettiin verikokeet ja munuaisarvot ovat koholla (154) ja kontrollit otetaan muutaman kuukauden päästä. Kontrolleista nähdään johtuiko kohoama puremasta, onko kohouma merkki puremanaiheuttamista seurauksista vai onko arvot olleet koholla aina. Nyt seurataan ulkoisia merkkejä munuaistentoiminnasta. 

Tässä hieman ohjeita joita me saimme Immun kohdalle ja joita olemme myös netistä/ystäviltä poimineet:

Jos kyy puree koiraa ÄLÄ anna kyytablettia ÄLÄKÄ anna koiran liikkua jottei myrkky leviäisi

Seuraa koiran vointia autossa, mittaa sykettä jos pystyt ja seuraa limakalvojen väriä jos mahdollista. Jos koira on joutumassa shokkitilaan, huolehdi mahdollisimman pehmeästä ajosta/matkasta lääkärille. Shokkioireita ovat mm: nopea ja pinnallinen hengitys, värimuutokset limakalvoissa ja pulssin hidastuminen. Pääasiallisena hoitona toimii kipulääkitys ja nesteytys jota tulee jatkaa myös kotihoidossa. ÄLÄ anna peruskipulääkkeitä, sillä nekin ovat haitallisia munuaisille. Anna vain eläinlääkärin määräämää särkylääkettä. Ensimmäisen parin vuorokauden aikana pidä huoli siitä, että koira liikkuu mahdollisimman vähän. Annan mahdollisuus tehdä tarpeet mutta ÄLÄ lenkitä koiraa. Meille annettiin ohjeeksi että ainakin ensimmäinen viikko erittäin lyhkäsillä tarvelenkeillä (n.5min) ja vähän pidempiä lenkkejä vasta kun koira on täysin normaali (voi ottaa noin 1-2vkoa). Pidä huoli nesteytyksestä;perusjuominen ei riitä. PIdä saatavilla raikasta vettä ja keitä LIHASTA lihalientä (tämä maistunut Immulle tosi hyvin) tai sekoita esim.pateeta veteen. Mitä vaan jotta saat koiran nauttimaan paljon nesteitä. Nesteille huolehditaan munuaisten toiminnen ylläpidosta. Anna koiralle rauhaa ja lepoa ja varmista, että koira myös syö normaalisti. Immulla oli niin turpea naama, että kupista ei pystynyt syömään, mutta patee-muotoinen ruoka meni kädestä ekana iltana. Tarkaile koiran oloa ja lenkillä myös ulosteen ja virtsan laatua, mikäli näet verta, ota heti yhteys lääkäriin. Me jatkamme koti nesteytystä ainakin vielä tämän viikon, pidempäänkin jos koira on apea. Muista, että kyyn purema ei ole koiralle leikin asia ja se tulee ottaa erittäin vakavasti. Kyynpurema voi aiheuttaa pahoja munuaisten tai maksantoiminan häiriöitä heti tai ne voivat ilmetä myös jälkikäteen. Koiran oloa voi helpottaa mm. kylmin käärein tai kylmällä vesivalelulla turvonneisiin kohtiin.Turvotus saattaa kestää pitkään, mutta nähtävissä pitää olla laantumisen merkkejä. Jonkinlaista ruvotusta saattaa olla jopa reilun viikonkin päästä.

Olimme äärettömän huolissamme Immusta ja koska olo heikkeni koko ajan olimme peloissamme, että menetämme rakkaan ystävämme. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Eikä sillä, että rahalla olisi rakkaan hoidossa väliä, mutta haluan silti kertoa hieman aiheutuneista kustannuksista:

Ensiapu koiralla: tippa, särkylääke ja iltalisä laskussa -> 76€

Ensimmäinen nesteytys, labrat, tarvikkeet, poliklinikkamaksi -> 187€ (noin 100€ labrojen osuus)

Toisen päivän nesteytys, särkylääke ja kipulääkkeet kotiin sekä antibiootit kotiin -> 81€

Ja nämä siis kunnallisenpuolen hintoja. 

Nyt seurataan Immun toipumista pikkuhiljaa ja toivotaan, että vakavia jälkiseuraamuksia munuaisiin/maksaan ei tule.

Tässä vielä muutama hyvä linkki aiheesta: 1, 2, 3, 4

Hieman kuvia, koko kauheus ei näy kuvissa....

Immun peruskuononmuoto nähtävissä

Menomatkalla

Myös alahuulet olivat paisuneet, rintalastan/kurkun kohdalla kahden nyrkin kokoinen paisuma

Normaali vs seuraava aamu

Ensimmäisen nesteytyspäivän jälkeen

Toisen nesteytyksen jälkeen: alakuonossa vielä turvotusta

mutta tilanne jo selvästi parempi

Koiran kanssa matkailua

Tämä ei tule olemaan mikään asiantunteva kirjoitus, vain omia ajatuksiani koiran kanssa matkustamisesta:)

Immu on tottunut autossa matkaaja. Jo silloin kun haimme hänet luoksemme, oli hänellä edessä kolmen tunnin matka autossa, joka vielä hajosi matkanvarrella. Mutta hienosti meni. Immu ei ole toistaiseksi matkustanut kuin veneessä ja autossa. Olisi kiva kyllä joskus kokeilla kuinka pojun kanssa etenee matka esim. junassa tai bussissa. Etenkin kun kuulimme, että Immun isä,Saku on kokenut matkaaja kaikenlaisilla kulkuvälineillä:)

Meillä ei ole täälläpäin Suomea oikeastaan kuin yksi paikka johon voimme jättää Immun hoitoon jos olemme lähdössä jonnekin matkalle. Tämä rajoittaa tietyntyylisiä reissuja melkoisesti. Me emme kuitenkaan ole lähes 9 vuotta kestäneen yhteisen taipaleemma aikana käyneet kuin kerran ulkomailla ja kotimaanmatkoille Immun yleensä voi ottaa mukaan. Tarvetta hoitajalle ei siis liioin ole ollut.

Immu on pienestä asti matkustanut autossa nätisti. Valjaat Immulle on ostettu. Meillä ei ole farmariautoa, joten Immu matkustaa aina takapenkillä. Suurimman osan matkasta Immu nukkuu. Aiemmin Immu kärsi eroahdistuksesta jätettäessä yksin, tuttuun tai tuntemattomaan paikkaan. Tätä esiintyi siis hotellissakin. Me emme uskaltaneet kovasti reissata koiran kanssa ja jos reissasimme, emme meinanneet uskaltautua edes syömään,jos Immu itkee kovin huoneessaan. Tästäkään ei tarvitse enää murehtia sillä ainakaan korviimme ei ole kantautunut että Immu itkeskelisi yksin oudossakaan paikassa.


Matkojemme tavaramäärä on toki lisääntynyt koiran kanssa kun matkustaa. Mukana kulkevat toki ruoat ja kupit, myös tuttu lelu kotoa, viltti, herkkunappuloita ja jokin lelu siltä varalta että koira jää yksin (älypelejä tms). Pidemmälle reissulle ei yleensä yksi pussi riitä. Etenkin jos tarvii varautua yhdellä tai useammalla pyyhkeellä jos sadetta on luvassa. Itse suosimme Sokos Hotels hotelleja sillä häiltä saa saapuessa pienen pussin koiralle, joka sisältää mm. tiedot lähimmistä eläinlääkäreistä sekä koirapuistoista. Pussissa myös herkkuja koiralle sekä pusseja ulkoilua varten. LÄhes jokaisesta hotellista löytyy myös kippa sekä patja ja pyyhe koiralle. Näissä hotelleissa tuntuu aina olonsa tervetulleeksi koiran kanssa. Toistaiseksi joka kerta meiltä on kyselt koiran rodusta ja henkilökunta tulee aina tervehtimään koiraa kun poistumme esim. lenkille.

Nuorempana itkemisen lisäksi Immun kanssa oli ongelmaa karkausyritysten kanssa. Monissa hotelleissa huoneen ovet ovat melko löysät ja kun Immu osaa avata ovia oli tässä aina uusi jännitysmomentti. Muutaman kerran koiruus juoksi meitä käytävällä vastaan... Tätäkään ei enää onneksi tarvitse jännittää.

Nyt kun Immun kanssa ei tarvitse pelätä yksin jättämistä otan Immun enemmän kuin mielelläni reissuille mukaan. Uusia kaupunkejakin tulee ihan eri tavalla tutkittua kun on koira mukana ja lenkkeillessä avautuu täysin uusia paikkoja:) Omaa aikaa uskaltaa myös ottaa ihmisten kesken. Nykyään sanoisin, että Immu on helppo matkustuskaveri. Sopeutuu todella hyvin uusiin paikkoihin, nukkuu nätisti autossa matkojen ajan ja on innokas tutkimaan uusia paikkoja. Lappeenrannassa jopa kävelimme ensimmäisen kerran kävelykadulla oikein hyvällä menestyksellä:)

Koiran kanssa kesällä matkustaminen on haasteellista etenkin jos meinaa pitää taukoa. Itse en uskalla jättää koiraa pihalle parkkiin, mutta autoonkaan ei tietenkään voi jättää. Yleensä haemma kahvia tms. vuoroissa. Pitkiä pysähdyksiä ei valitettavasti voi tehdä ainakaan kesäaikaan. Varaamme yleensä Immulle vettä matkaan mukaan, mutta valitettavasti toistaiseksi hän ei ole suostunut tauoilla juomaan. Juo sitten määränpäässä. Pyrimme myös usein pysähtymään kesällä Immun kanssa uimaan jos se on mahdollista. Autossamme on ilmastointi, mutta Immu on niin hirmuinen vesipeto, ettei pienestä pulahduksesta ainakaan haittaa ole:)

Koiran kanssa matkustaessa pitää toki aina muistaa sekä koiran, että kanssa matkustajien turvallisuus. Mukaan pitää muistaa varata riittävästi ruokaa sekä mielellään muutamia tuttuja asioita kotoa, mikäli koira joutuu viettämään aikaa yksin. Oma vaivansahan koiran mukaan ottamisessa aina on, mutta toisaalta, samaan vaivaanhan tuo nyt menee:) Ja onhan koira osa perhettä, enkä vaihtaisi koiran kanssa matkustamista ja kokemista mihinkään:)

Ja jotenkin tuntuu, että muutenkin suhteeni Immuun on vain vahvistunut ja voimistonut, johtuneekohan siitä, että ikä on tehnyt tehtäviään ja Immu on rauhoittunut huomattavasti, mikä helpottaa myös matkailua ja lenkkeilyä:) Mutta silti iloa ja intoa riittää:)  Immu<3

Entisaikojen hittibiisejä

Koska kilometrejä kertyi mukavasti tuossa viikonlopun aikana, päätimme pelata autossa peliä:) Minä ajoin ja K soitti youtubesta kappaileita, joita minun piti tunnistaa:) Mm. tälläiset biisit soivat autossa:

Viikonlopun lomareissu ja mitenkäs treeni etenee?

Hellurei:)

Olemme olleet nyt muutaman päivän reissun päällä ja paljon on ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa:) lähdimme perjantaina siinä klo 17 aikaan ajelemaan kohti Espoota. Puolan vieraamme kone lähti lauantai aamulla klo 8 joten oli järkevämpää kömpiä edes hieman lähemmäs lentokenttää jo edellisenä iltana kuin lähteä aamuyöllä ajelemaan kenttää kohti. Etenkin kun minulla ja miehelläni oli tarkoitus suunnata Lappeenrantaan lentokenttäreissun jälkeen:)

Tomasz ja Immu

Immu nauttii Espoon ilta-auringosta

Aamumme alkoi lentokentällä mukavalla yllätyksellä kun törmäsimme siellä Englantiin lähtevään kaveriimme jota emme ole hetkeen nähneet:) Sitten matkamme jatkui Starbucksin (en ole aiemmin käynyt) kautta hotelliaamiaiselle ja hetkeksi vielä huilaamaan:) Unet ovat jääneet viime viikolla aika vähiin:) Kun olimme saaneet hieman nauttia rauhasta kaksin otimme suunnaksi Immun isän kodin:) Olen ollut fb yhteydessä Immun isän (sakun) omistajan kanssa ja nyt kun suuntasimme Etelä-Suomeen, päätimme mennä tutustumaan tähän karvaiseen otukseen:) Ja kyllä olivat selvästi samaa perhett, Saku ja Immu:) Tämä retki pitää vielä ottaa uusiksi joskus:)

Saku

Ohkolasta matkamme jatkui siis kohti Lappeenrantaa, matkalla pysäsimme Kärkkäisellä: on muuten ISO paikka:) Täällä meillä päin ei Kärkkäistä ole, joten tuli ihan yllätyksenä tuo suuruus:) Mutta koska koira oli mukana, emme viipyneet kuin 10minuuttia, haimme sieltä jo tiedossa olleen metsästyspuvun isännälle. Onneksi löytyi, nyt on taas komeat vermeet syksyä varten:) Lappeenrannassa majoitumme jonka jälkeen nappasimme itsellemme paikallisen matkaoppaan (ystävämme), jonka kanssa vietimme pitkän illan ensin kaupungilla, jonka jälkeen vielä MM-futista hotellilla katsoen:) Ihastuin todella Lappeenrantaan, aivan mahtava kesäkaupunki:) Immunkin kanssa tuli tehtyä pitkiä lenkkejä pitkin ja poikin keskustan ja sataman aluetta. Uimaankin Immu pääsi:) Ja aivan eri tavalla on ihmisiä liikkeellä tuolla päin kuin kotikulmilla:) Oli ihanaa viettää hetki hyvässä seurassa mukavissa kuppiloissa ja hyvästä ruoasta nauttien:) Minäkin uskaltauiduin maistamaan mm. baby-mustekalaa:P

Ystäviä:)

Mango Mojito<3

Vielä hääpäivän aamuna, sunnuntaina, me kävelimme yhdessä katsomaan Lappeenrannan hiekkalinnaa, jonka jälkeen otimme auton nokan kohti Hämeenlinnaa:) Matkalla pysähdyimme tapaamaan ystäviämme Sysmään ja samalla vähän uittamaan Immua ystävien mökillä:) Perillä Hämeenlinnassa olimme vasta klo 19. Ilta jatkui hääpäivänruokailulla ja kaupungissa pyöräillen:) Kävimme myös ulkopuolelta ihastelemassa Hämeen Linnaa:) Auringonlasku oli täydellinen ja koiran kanssa iltalenkillä saimme nauttia paikallisen jazz-tapahtuman viimeisen artistin musiikista rannassa kävellen:) Yö menikin sitten MM-finaalia seuratessa:) Hieman jäin ehkä kaipaamaan enemmän yhteistä aikaa. Molemmat olivat reissusta väsyneitä ja kavereilla pysähtyminen viivästytti Hämeenlinnaan pääsyä. Pysähtyminen oli kuitenkin meille ihan must juttu, kerrankin kun siellä päin Suomea ajeltiin:) Pe-ma tulikin ajeltua semmoinen 1000km:) Eikä tunnu missään:) Paitsi ehkä hieman pakaralihaksissa;) Tänään saavuimme kotiin jo klo 12 ja kyllä väsymys painaa, tuntuu kuin kello oli jo ilta yhdeksän:) Kivaa kuitenkin oli ja erittäin rentouttavaa:)

K on töissä vielä neljä päivää kunnes hänelläkin alkaa loma ja saamme lomailla kaksi viikkoa yhdessä:) Ensimmäinen yhteinen kesäloma:)!! Odotan<3

Puolalaisen ollessa täällä jätin tosiaan tuon juoksemisen tauolle kun penikat vaivasivat kovin. Nyt olen pitänyt huilia ja jatkan juoksukoulua tuosta 5. viikon maanantaista. Huomenna palataan myös 100% takaisin siihen "laihdutus"ruokavalioon kun nyt on herkkuja mennyt hieman enemmän, vaikka ei ole edes tehnyt mieli (TYHMÄ minä). Perjantaina vaaka ei näyttänyt kuin +300g ja toivon, että aamusti se ei hirveästi enempää näyttäisi. Jos oltaisiin vielä siinä -2kg kohdalla niin se olisi ihanaa:)

Penikkatautia

Hellurei täältä helteisestä Porista:)

Meillä on ollut nyt meidän ulkomaanvieras kylässä noin viikon ja silti olen onnistunut hienosti hoitamaan juoksukoulua:) Jei! Ruokavalio ei ole pysynyt yhtä kontrollissa, mutta miinuksen puolella ollaan kuitenkin. Laivareissu ja tämä viikko on tuonut tullessaan vain +600g eli silti noin -2kg on edelleen plakkarissa:) Ja kun lauantaina vieras kotiutuu, pääsen palaamaan 100% normaaliin rytmin, huh:)

Juoksu koulu on edistynyt mukavasti, vaikka en ihan ole sillä tasolla, mitä ohjelma olettaa, mutta minulle on ollut pääasia, että olen saanut matkat suoritettua. Juoksukoulussani juostaan aikaa, ei pituutta:) Viimeviikolla taukopäivän kohdalla luki, että "pystyt nyt juoksemaan 2,5km" mikä ei kohdallani pidä vielä ihan paikkaansa, sillä edellisen päivän 15min aikana juoksin noin 2km.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että juoksukouluun on tulossa tauko, enkä yhtään pidä siitä:( Viime viikolla oli pisimmät juoksut toistaiseksi. Ensin 15min yhdellä tauolla ja sitten 15min tauotta+nopea kävely kotiin ja näiden jälkeen ovat penikat vaivanneet jopa kävellessä:( Kyselnkin vinkkejä eräältä ystävältäni joka on pt ja hän sanoi sen, minkä jo tiedänkin: lepää!

Ensi viikon sunnuntaina pitäisi juosta se 5km, mutta kun eilisen 15min ilman taukoja lenkin aikana jouduin 3x pysähtymään kivun vuoksi niin voin kyllä toistaiseksi unohtaa tuon 5km....

Nyt kaipaisinkin osaavilta vinkkejä:) Olin ajatellut pitää nyt juoksusta sitten taukoa ja kun penikat helpottavat, ajattelin hypätä juoksukoulussa muutaman päivän taaksepäin ja jatkaa sitten siitä kohtaa normaalisti. Sillä välin ajattelin tehdä vähän pidempiä pyöräily ja rullaluistelulenkkejä. Hyvä idea?

Virallisesti rouva Laine

Heippa!

Vaikka häistä on kulunut jo melkein vuosi, on nimiasia edelleen pohdituttanut minua. Viime viikolla pitkien pohdintojen, viestien ja puheluiden jälkeen päätin kuitenkin repäistä laastarin ja ilmoittaa maistraattiin että nimeni on enää "pelkkä" Laine. Saman avioliiton aikana saa kerran ottaa henkilökohtaisessa käytössä olleen nimen yhteisen sukunimen edelle käyttöön tai poistaa sen käytöstä. Perjantaina lähetin sähköisen lomakkeen maistraattiin ja jo tiistaina heiltä tuli vahvistuskirje asiasta.

Sukunimen muuttamiseen ei liittynyt minkäänlaista painostusta mistään suunnasta, en vaan vielä vuodenkaan jälkeen ollut millään asteella sinut yhdistelmänimeni kanssa. Minun oli vaikea esitellä itseäni eikä se tuntunut oikealta. Erittäin vaikea tuo päätös kuitenkin oli ja vaati mm. pitkiä puheluita etenkin isäni kanssa. Mutta heti kun sain paperit lähetettyä oli olo paljon parempi.

Työkaverini on rouva Lainetellut minua jo viikkoja jotta tottuisin ajatukseen:) Ja toinen työkaverini sanoi, että olen sellainen persoona jonka nimi tarvitsee särmää, joten somessa olen ottanut nimeni kanssa käyttöön myös toisen nimeni:) Ja koska toinen nimenikin alkaa K kirjaimella kuten tyttönimenikin ei tämä eroahdistus tunnu niin pahalta:)

Nimen vaihto oli samalla häälahja miehelleni. Annoin lahjan hänelle jo ollessamme risteilyllä lauantaina. Tämä mm. siitä syystä, että pelkäsin hänen hakevan postia uudella nimelläni ja halusin ehtiä kertomaan hänelle ensin:) Ja olen tosi huono pitämään tälläisiä salaisuuksia:D

Mieheni ei ole koskaan vaatinut tai olettanut että otan hänen sukunimensä ja jälleen hän sanoi, ettei hän ole olettanut että hänen nimensä ottaisin, mutta ehkä asialla kuitenkin oli hänelle suurempi merkitys kun hän oletti, sillä hän liikuttui silmiinnnähden:)<3 Ja on rouva Lainetellut minua lauantaista asti:D

Vaikka päätös ei ollut minulle helppo, tuntuu se silti oikealta myös minusta:) Nyt me ollaan perhe, joka on saman nimen alla:) Ja vaikka Laine ei ole yhtä harvinainen kuin tyttönimeni, on se silti kaunis (ainakin näin kesäaikaan kun noita aitojakin laineita pääsee ihastelemaan;)).

Ja aina tulen tyttönimeäni kantamaan mukanani ja luulen että monet kaverini kutsuvat minua edelleen vanhalla sukunimelläni, on tuo sukunimi ollut niin iso osa minua:)

Vielä en ole anonut mitään uusia dokumentteja ja maistraatin mukaan minulla on 3kk aikaa uusia mm. ajokortti. Odottelen siis seuraavaa palkkapäivää ennen kuin rupean dokumenteja uusimaan:) Kun ei tämä kierros tule yhtään sen halvemmaksi kuin viime vuonnakaan;) Ajattelin, että uusin ensin ajokortin ja sitten ajan kanssa muut, taitaa kuitenkin käydä niin että uusin ensin nuo halvat bonuskortit ja passin ja ajokortin vasta kuun vaihteessa:)

Kesäloma!

Se on nyt kuulkaas niin, että  minun neljän viikon kesäloma on alkanut:) Jei!

Vielä ei ole kyllä yhtään lomafiilis,mutta eiköhän se tästä lähde:) Nyt vaan tuntuu siltä, että pitäisi saada unta palloon, mikä on lähes mahdotonta, sillä ulkomaanvieraamme on seuranamme seuraavan 10 päivän ajan:) Luulempa, että kun vieras lähtee ja tulemma pieneltä lomareissultamme, nukun seuraavan viikon:D Kimmokin on silloin vielä töissä, joten voipi olla, että siinä kohtaa nollataan unen merkeissä:)

Tänään olisi tarkoituksena lähteä esittelemään kotkaupunkiani vieraallemme jahka hän pääsee tuolta tietokoneelta pois. Hänellä on ongelmia vakuutusyhtiön kanssa ja meidän on pitänyt olla kaupungissa jo tunti sitten, mutta kirjoittamiselle ei näy loppua...itseä rupeaa jo hieman turhauttamaan etenkin kun on nälkä, mutta eiköhän se tästä:)'

Huomenna sitten suuntaamme laivalle, mikä saattaa olla pienoinen riski itselle:) Tai siis nyt jo viikon ajan on ollut todella vaikeaa miettiä syömisiä kun ei ole ollut kotona eikä voinut syödä 100% omilla ehdoilla. Ja eilen tuli vihdoin ruokailtua kotona kun taas huomenna tilanne on toinen. Olen päättänyt antaa itselleni luvan syödä huomenna kaikkea mitä haluan, enkä aio edes merkata mitään Keventäjiin joihin liityin muutama viikko sitten. Toivotaan kuitenkin, että maananataina vaaka näyttäisi lähes yhtä positiiviselta kuin tänä aamuna, nimittäin -2,5kg! Ensimmäinen tavoite kun oli -3kg:)!

Kovasti jo odotan, että ajat muuttuisivat normaaliksi,pääsisi takaisin kiinni omiin rytmeihin ja rutiineihin!

Minkäslaisia lomasuunnitelmia teillä on?

Itsellä tarkoitus lähteä vielä Hämeenlinnan ja Lappeenrannan lisäksi ainakin Ikeaan sekä kuuntelemaan James Bluntia Pori Jazzeille ja Sonata Arcticaa ja Amaranthea Porispereen:)

Näihin musiikkitunnelmiin toivotan oikein hyvää kesää!!