Syksy ja pihatyöt

Tämä viikko meni todella hitaasti, viikonloppua lukuunottamatta joka vilahti taas vauhdilla ohi. Viikonloppu on sujunut pihatöitä tehden ja lätkää katsoen. Vaikkakin helppohoitoinen ja simppeli, on tuossa meidän 2000neliön pihassa näpräämistä nyt kun on tullut aika laittaa piha syyskuntoon.

Pihatöitä on tarkoitus mennä vielä jatkamaan jahka isäntä kotiutuu metsältä. Sitä ennen olisi tarkoitus leipoa huomiseksi ja käydä pitkällä sunnuntailenkillä Immun kanssa.

Katselin taas aamusta Master Cheff Australiaa, jossa on jo pari jaksoa tehty mereneläviä. Nyt tekee hirveästi mieli rapuja. Ajattelin siis poiketa kauppaan katsomaan jahka sieltä pakastealtaasta moisia löytyisi:) Nuo ruokaohjelmat ovat kyllä paikoitellen virhe katsoa...aina rupeaa himoitsemaan jotain herkkuruokaa:)

En ole suuremmin syksyn ystävä, mutta omassa kodissa on jotenkin oppinut siitäkin pitämään.  Takkatulen lämmössä ei tuo syksykään  ole niin kamala:) pidättekö te syksystä?

Olen tässä jo pitkään miettinyt, miten sitä voisi hieman saada piristystä arkeen. Ajattelinkin ehdottaa miehelleni, jos kokkaisimme säännöllisesti yhdessä. Yleensä kun tuo ruuanlaitto on hieman vuoroperään jommankumman vastuulla. Molemmat kuitenkin pitävät ruuanlaitosta ja ajattelin, että säännöllisen esim. Kolmen ruokalajin illallisen kokoaminen pimenevinä syysiltoina voisi tuoda tarvittavaa piristystä. Mitäs luulette? Miten te piristätte arkea?

Onko vasta tiistai?

Huoh! On ollut niin raskas ja vauhdikas alkuviikko, että voisin vannoa että on jo perjantai! Ja ainakin toivon että olisi. Töissä on saanut viipottaa hirveätä vauhtia ja pelkään koko ajan, että olen unohtanut jotain. Maanantai ilta meni viikonlopun jälkiä vielä hieman siivotessa ja tänään loppupäivä menikin sitten huomisia tanssitunteja suunnittellen. Oloa ei helpota tieto siitä, että loppuviikkokin mennään haipakkaa ja torstaina on 13h työpäivä..

Olen jo lukion 1. vuodesta asti ohjannut erilaisia liikuntaryhmiä opiskelun ja/tai työn ohessa. Pidän ryhmien ohjaamisesta, etenkin kun kyse on lapsista ja nuorista. Lasten kanssa saa itse heittäytyä ja nuorista saa muuten vaan niin paljon irti! Haluaisin ohjata enemmän. Keski-Suomessa asuessani minulla on oli vähintään 1 ryhmä kuutena iltana viikossa. Nykyään on vain kaksi+sijaisuudet. Mikäli työni ei olisi työaikojen puolesta näin vaihtelevaa niin ohjaisin ehdottomasti enemmän. Olen monesti leikitellyt ajatuksella perustaa toiminimi tms. ja alkaa ohjaamaan ryhmiä enemmän. Kovin paljon ryhmiä ei tarvitsisi ohjata viikossa, jotta saisin saman verran palkkaa kuin nyt ja kun on valmis liikkumaan niin pulaa ohjaajista tuntuu olevan paikassa kuin paikassa. Vuosittain minua on kysytty useampaan paikkaan, mutta kun ei aika riitä. Tietty jos jäisi tekemään ohjaustyötä kokopäiväisemmin, pitäisi minun hankkia jokin koulutus, jotta voisin markkinoida itseäni pätevänä. Ja joku erityisosaaminen olisi hyvä olla. Myös näistä syistä tämä idea on hautautunut, mutta hauska sillä on leikitellä.

Minulla on yhteisöpedagogin (AMK) koulutus, eli koulutuksenkin puolesta olen pätevä ohjaaja, mutta minulla ei ole minkäänlaista tanssi tms. taustaa. Tästä syystä tykkäänkin ohjata lasten ja nuorten tanssillisia ryhmiä, joissa noin 50% on pelejä ja leikkejä ja 50% johonkin tanssiin tutustumista. Koen, että pystyn sisäistämään eri tanssien perusteita sen verran, että voin väliaikaisesti "leikkiä" tanssinohjaajaa, mutta en ryhtyisi ohjaamaan 45minuutin tanssitunteja.

Tänää suunnittelin joulun esitykseen lyyrisestä tanssista vivahteita saanutta koreografiaa, sen parissa vierähtikin sitten toista tuntia, vaikka tein koreografiaa vasta kertosäkeeseen.

K soitti tänään Lapista ja kertoi tulevansa jo huomenna kotiin perjantain sijaan. Hän kuitenkin aikoo viettää lomansa loppuun kotona, eikä palaa vielä töihin, vaikka palkattomalla lomalla onkin. Tosi kiva saada mies kotiin, vaikka en kovin pahoillani olisikaan ollut, jos olisin saanut pitää siistin kodin vielä pari päivää;)

Tänään oli töissä varsin ärsyttävä päivä. Sen verran valoitan, että on erittäin rankkaa työskennellä hanketyöntekijänä ja silti miellyttää kohdetta jossa hanketta toteuttaa ja palloilla liian monen liikkuvan osan (henkilön) kanssa. Päätimme tavata kahvin ääressä pienellä osalla hankeporukka ja se helpotti kummasti. Ruis-kanavoileipä ja latte auttoivat kovasti antaen virtaa puristaa nuo huomiset jumppasuunnitelmat.

Samalla tuli sovittua myös, että menemme samalla porukalla Amarilloon syömään ja yksille töiden jälkeen ja saimme myös sovittua idean hankkeen pikkujouluihin. Ajattelimme jos lähtisimme katsomaan kotijoukkueen jääkiekkopeliä ja illan kruunaisi Apulannan keikka, ei voisi hankkeemme ainoa miespuolinen jäsenkään panna tälle suunnitelmalle vastaan, eihän:)?

Minulla oli erittäin kunnianhimoinen ajatus hipsiä tänään sänkyyn jo klo 21. Olen joka aamu ollut kovin väsynyt ja hieman pidemmät yöunet eivät olisi pahitteeksi. Ja silti istun vielä tässä. Taidan siis syödä pikaisen iltapalan ja kömpiä yläkertaan.

Kumpa viikonloppu tulisi pian!

Sunnuntai

Taas se koitti, sunnuntai. Ja taas saa kysyä, mihin se viikonloppu katosi? Voice of Kids pauhaa olohuoneessa taustalla kun minä jumitan koneella vaikka piti olla tekemässä pihatöitä. Onnekseni tai epäonnekseni on kuitenkin todettava, että nyt rupee jo ulkona olemaan liian pimeää pihatöille, ehkä sitten huomenna. 

En yleensä toivo, että K viihtyisi pois kotoa enemmän, mutta nyt toivoisin, että hän viihtyisi puoli vuorokautta pidempään;) Tulee nimittiäin ensi viikko olemaan sellaista haipakkaa, että ns. oma-aika on kyllä kaukana haaveissa. Mies on rentoutumassa Lapissa ja minä taidan olla loman tarpeessa kun hän tulee takaisin:D 

Kerkesin juuri miettimään, että käyn pikaisesti vielä ulkona, mutta juuri äsken iski kamala sadekuuro päälle..taidan siis perua myös lenkkisuunnitelmat...Ei siis kuin salaattikulho kouraan ja takkatulen lämpöön nauttimaan loppuillasta. 

Olen viihtynyt uudessa työssäni todella hyvin. Edellisessä työpaikassani kaikki ei mennyt niin kuin olisi toivonut ja edellinen syksy ja kevät olivat todella raskaita. On ollut todella ihanaa huomata, että enää ei ketuta lähteä töihin. Että töihin herää mielellään:) Ihanaa vaihtelua. 

Pidän elämästäni tällä hetkellä todella paljon. Minulla on ystäviä (vaikkakin kaukana), aivan ihana koti, ihana työ (työt) ja ihana aviomies.

Katsotaan kuinka tulen pärjäämään tämän viikon yksinäni. En ole yhtään pimeän ystävä ja olen aina ollut melko pelokas pimeässä. Nyt pitäisi uskaltaa olla uudessa paikassa uusien äänien keskellä, yksin, pimeässä. Onko täällä muita, jotka eivät tunne oloaan kotoisaksi pimeässä?

Nyt taidan kuitenkin käydä sytyttelemässä valoja asuntoon, että uskallan vielä tulla pois täältä tietokonenurkkauksesta:)

Mukavaa sunnuntai-iltaa teille!

Hieman taustoja

Hei mahdolliset uudet ja vanhat lukijat. Vaimo täällä. Näin alkuun pahoittelen uuden blogini ulkonäköä, tulen varmasti muokkaamaan sitä kun taas pääsen sisään tähän bloggerin muokkaukseen.

Tämä blogi tulee toimimaan päiväkirjatyylisenä julkaisuna elämästämme.
Tässä postauksessa hieman taustoja meistä

Perheeseemme kuuluu 3,5 vuotias englanninspringerspaniel Immu

Immu on meille erittäin rakas perheenjäsen, jota käytetään metsästyskauden sen salliessa lintumetsällä. Immu harrastaa kaikenlaista lintumetsästystä. Niin sorsat kuin pyyt ja kyyhkyt (ym.) löytyvät ja löytävät tiensä isännän luokse Immun avulla.

Mies "nimeltään" K on metsätänyt jo melko kauan ja on itse aktiivinen kaikenlaisessa metsästyksessä. Tällä hetkelle K ja Immu ovat Sallassa metsästyspuuhissa.

Sen lisäksi, että olemme tuore aviopari (13.7 2013) olemme myös tuoreet asunnon omistajat (31.7 2013). Olemme nauttineet suunnattomasti omakotitaloasumisesta ainakin toistaiseksi. Olimme jo pitkään leikitelleet ajatuksella omasta kodista, mutta olimme alunperin päättäneet, että jostain syystä sen aika ei vielä ole. Mutta kun unelmien koti tulee vastaan, eihän siitä voi kieltäytyä. Asumme 2000 neliön tontilla 170 neliön asunnossa, kahden (tai kolmin, onhan meillä Immu). Monet ovat välillä ihmetelleet tarvettamme ostaa näin iso talo. Eikö se päätös kyllä tarpeesta lähtenyt. Perheenlisäystä emme vielä suunnittele, mutta emme lähtenee vaihtamaan unelmien kotia pienempään vaan, koska kahdelle hengelle se olisi riittänyt. Ja halusimme myös kodin, jossa tarvittaessa voi asua kaikissa elämän vaiheissa, myös perheellisinä.Talossamme on kaksi kerrosta, kahden auton autotalli ja meidän silmäterämme, palju:)

K työskentelee maatalousmyyjänä ja minä kasvatusohjaajana. Olen aloittanut uudessa työssä syyskuun alussa, joten siellä kaikki on aikalailla totuttelua. Ainoa mihin ei ole tarvinnut totutella on hanketyön mukanaan tuomat "ongelmat" kuten monen ihmisen tietämättömyys ja ihmisten asenteet. 

Itse pidän matkustelusta, mutten pääse harrastamaan sitä tarpeeksi usein. Yhdessä olemme käyneet ulkomailla kerran, häämatkallamme. Itse olen tehnyt 2 EVS reissua. Toisen Ranskaan toisen Portugaliin. JOnkun verran on myös tullut matkusteltua turistimatkoilla. Tällä hetkellä haaveissa on Kiinan matka keväällä, mikäli Finnairilta sattuisi napsahtamaan hyvät tarjouksen sinne suuntaan. 

Kommenttikenttään voitte laittaa ehdotuksia aiheista, joista haluisitte kuulla lisää. Yllä mainituista blogeista löytyy myös taustojamme, mutta mielelläni kirjoittelen niitä myös tänne uusille lukijoille, ei tarvitse hääblogia kahlata läpi.

Tässä siis taustoja meistä, ensi kerralla luvassa itse bloggailua ja tuoreimpia kuulumisia:)

Tässä tulee metsämiehen vaimo

Metsämiehen vaimo. 25-vuotias tuore vaimo, jonka mies harrastaa metsästystä sekä maanviljelyä. Vaimo, joka itse viihtyy suurkaupungeissa ja pitää shoppailusta. Vaimo, joka työskentelee nuorisoalalla kun taas itse metsämies työskentelee maatalousalalla myyjänä. Kaksi erittäin erilaista persoonaa, joiden tiet kohtasivat kahdeksan vuotta sitten.

Tämä blogi tulee kertomaan elämästämme, lähinnä vaimon näkökulmasta. Tarinaa arjesta, matkustelusta, elämästä tuoreena talonomistajana sekä elämää karvakaverin kanssa. Tätä kaikkea ja paljon muuta tulee tämä blogi pitämään sisällään. 

Tämä blogi on jatkumoa Gerberoita ja kultanauhaa hääblogilleni (löytyy täältä) ja blogiin tullaan yhdistämään myös Immun elämää blogi (löytyy täältä). Molemmat aiemmin mainitut blogit hiljenvät tästä päivästä lähtien.

Tervetuloa seuraamaan elämäämme!