Mitenkäs teidän juhannuksen viettot ovat sujuneet:)?
Meillä kävi niin, että toisten epäonni oli meidän onni:) Eräs tuttava pariskunta halusi järjestää juhannusjuhlat kotonaan, mutta kukaan ei päässyt tulemaan paikalle. Me siis kutsuimme tämän parin meille ja mukavaa oli:) Vieraat saapuivat hyvissä ajoin jo puolen päivän aikaan:) Mukanaan heillä oli heidän koiransa:) Immu ja tämä toinen koira ovat tavanneet ennenkin, kun vastapeluri oli vielä pentu. Nyt hän on jo yli vuoden ikäinen. Viimeksi tapasimme heidän kotonaan ja tapaaminen meni melko hyvin:) Immu on todella suojeleva, joten välillä "murisi" mikäli kaveri tuli omistajia liian lähelle.
Vasta kun pariskunta saapui, muistimme, että tämä koira on UROS. Koiran nimi ei viittaa kumpaankaan sukupuoleen. Koirat tutustuivat ensin pihalla ja kaikki meni melko hyvin, muutamia puolustus murahduksia kuului, mutta leikkivät jopa yhdessä. Sen lisäksi, että Immu puolustaa omistajiaan, on hän omistushaluinen myös leluistaan ja ruoasta. Jopa SAIPPUAKUPLISTA. Oletin, että saippukuplat olisivat "lelu" jota olisi helppo jakaa, mutta ei. Koirakaverilla oli pitkä köysi mukanaan ja hän viettikin paljon aikaa pihalla, joka on hänelle kotoa jo tuttuja ja poitsu nukkuikin valtaosan ajasta erittäin nätistä:)
Illalla otimme kuitenkin molemmat koirat sisään. Minä lähdin lenkille yksin ja kun tulin takaisin, molemmat pojat tulivat minua iloisesti ovelle vastaan. Siksi se, mitä kuulin sisälle päästyäni oli jotain mitä en olisi uskonut kuulevani. Immu oli käynyt toisen koiran kimppuun. Pahasti ei ollut käynyt,lähinnä kaikki olivat vain säikähtäneet. Tilanteen laukaisi VEITSI. Kyllä, veitsi. Kimmolta oli tippunut jääkaapista veitsi lattialle jota molemmat olivat tavoitelleet ja siitä oli alkanut rähinä. Illalla Immu oli yläkerrassa ja kaverikoira sai olla immeisten kanssa sisällä ja tämä toinen koira ei uskaltanut tulla edes Immun petiä lähelle, voi raukkaa:( Seuraavana päivänä pojat olivat kuitenkin yhdessä nätisti pihalla.
Nyt kysyisinkin, mitä tälläisessä tilanteessa pitäisi tehdä? Vinkkejä kuinka toimia että moinen käytös saadaan pois tai miten tälläisissä "räjähdysherkissä" tilanteissa pitäisi toimia?
Emme olisi ikinä uskoneet moista, sillä Immu ja toinen uros ovat olleet ennenkin yhdessä ja pihalla kaikki meni ihan kivasti, paremmin kuin olisin luullut. Sisälläkin molemmat tervehtivät minua iloisesti. Lenkillä pojat olivat nätisti keskenään. Treeneissä ym. Immu ei ole moksiskaan muista koirista. Tarvinnee mennä jollekin rähinä kurssille?
Onneksi omistajat eivät jääneet kantamaan tilanteesta kaunaa ja kaverikoirakin voi hyvin.
Muuten juhannukseni tuli syötyä hyvin, paljuiltua ja saunottua:) Mukavaa oli:) Pelkään, että tulikohan syötyä ihan liikaakin. Olin itseni kanssa päättänyt, että maltillisesti saa herkutella perjantaina, mutta järkeviä valintoja ON tehtävä. En syönyt kuin kaksi pekoniin käärittyä aurasientä (lempigrillattavani) ja juusto-kasvisnyytitkin tehtiin mulle vähemmällä juustolla jne. Mutta, sitten tuli lauantai ja kahvin kanssa tarjottiin mm. suklaita. Ja kun ne siinä oli, havahduin siihen että siinähän napostelin niitä pieniä suklaakarkkeja minäkin..ja pipareita. Kun havahduin, lopetin kuin seinään. Mutta kuitenkin tänään....kun siihen suklaan makuun oli taas päässyt, iski suklaahimo ja pakko oli ottaa vielä muutamia namuja. Kaduttaa! Ja pelkäämpä, että vaaka ei ole liikahtanut yhtään alaspäin, olisikohan jopa ne 400g tulleet takaisinkin...huomennahan se nähdään.
Leivoin juhannukseksi Kevyen mansikkakakun Kinuskikissan ohjeilla:) Kannattaa kokeilla:
Jännitystä juhannukseen toi myös kaverikoiran karkaaminen. Koira on kovasti autojen perään ja kun olimme alkuillasta vapaana, löysi koiruus matalan kohdan aidasta ja pomppasi auton perään. Onneksi tienpäässä oli kissa pihalla, jota tämä koiruus ja tuijottelemaan:) Saatiin sitten poju kiinni:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti