Syksy on tullut ja tainnut jo mennäkin, ensilumi on saapunut edes vierailulle jo valtaosaan Suomea. Ja minua ei ole blogissa näkynyt. Monesti on tehnyt mieli tulle tänne kirjoittelemaan ja jotkut ovat jo kyselleetkin miksei tektiä ilmesty. Jotenkin vaan aika juoksee eikä positiivisella tavalla. Uudessa työssä ( jossa olen ollut noin 3kk) on vasta nyt lähtenyt tosissaa rullaamaan ja pitkiä ja todella täysiä päiviä on vedytty jo pitkään. Toisaalta ihan kiva kun on joulukin tulossa, saa sitten lomailla, mutta eipä tuo ajatus auta tähän hetkeen ja tähän kiireeseen:) Nautin edelleen työstäni ja paikoitellen kiire on kivaa:) pitää virkeänä ja skarppina, mutta se ei anna aikaa suunnittelulle, pohdinnalle...
Tuntuu että ne vähäisetkin harrastukset mitä minulla on, jää uupumuksen vuoksi vähäiselle. Eyemkim kun minulla ei ole intohimoa mitään harrastusta kohtaan. Ei ole sitä polttavaa tarvetta: jos en tänään pääse salille niin päähajoaa,parisuhde kärsii ja työtökkii. Ainoa vetävä voima on :jos en ehdi rauhoittua aviomieheni kanssa, pää hajoaa, parisuhde kärsii ja työ tökkii...siksi olen yrittänyt löytää aikaa parisuhteella,harrastukset saavat odottaa.
Paljon on arkisia juttuja joista haluaisin kirjoittaa: oivalluksista työssäni, kokkailuista, ystävistä, tulevasta joulusta, sairaudestani, Immusta ja tulevista matkasuunnitelmista. Jotenkin vain tämä vallitseva pimeys yhdistettynä kiireeseen ja lääkityksen mukanaan tuomaan väsymykseen painavat liikaa päälle. Pyrin kuitenkin siihen että pääsisin tälläkin viikolla tekemään edes pari päivitystä:) Tämä blogi ja blogin edeltäjä ovat olleet minulle henkireikiä:) Olen ollut melko epäaktiivinen myös Instagramissa mutta käykäähän ihmeessä tsekkaamassa mun sivut myös siellä: tiiakaarinalaine
Nyt yhteiselle iltalenkille isännän ja koiran kanssa ja pyrin palaamaan blogiin jo huomenna, on niin paljon kerrottavaa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti