Niin se aika vaan menee. Vaikka puoli vuotta onkin kovin lyhyt aika. Puoli vuotta siis siitä kun Pomarkun kirkon ovet aukesivat ja matka alttarille sai alkaa:) Puoli vuotta tosiaan on lyhyt aika kun ajattelee kaikkia niitä tulevia avioliittovuosia:) Mutta kyllä on tämäkin puoli vuotta mennyt aivan huikeaa vauhtia ja siihen on mahtunut paljon, mikä saakin tämän ajan juoksemaan vielä nopeampaa:)
Haikeaa ajatella että vain puoli vuotta sitten saimme nauttia ihanasta hellesäästä:) 13.7 2013 voin rehellisesti sanoa, että minua ei jännittänyt yhtään. Enkä kyllä mistän stressannutkaan:) Sain nukuttua hyvin, syötyöä hyvin ja en pelännyt hetkeäkään kaatuvani:) Toisin oli sulhon laita:) Hän ei saanut nukuttua eikä syötyä eikä kuulemma oksentaminenkaan kaukana ollut:D Voi raukkaa:) En voi sanoa, että päivä olisi ollut mielestäni 100% sellainen kun olin unelmoinut tai toivonut. Tämä johtui siitä, että vasta päivän viimeisen hitaan aikaan tajusin, mikä päivä on kyseessä. Koko päivän ajan oli sellainen olo, että olisin vieraana toisen häissä. Uskon tämän johtuneen siitä, että olin 100% siitä, että tämä on sitä mitä haluan ja naimisiin meno oli minulle luonnollista:) JOtenkin se jännitysmomentti ja ne perhoset vain puuttuivat. Se harmittaa edelleen, mutta hieno oli päivä:) Ja sulhanen edelleenkin muistelee päivää suurella lämmöllä:)
Olen kuitenkin huomannut tunteneeni päivän aikana erilaisia iloisia tunteita, sillä näin jälkikäteen kun katson videoita, minua aina hymyilyttää:) Päälimmäisenä mieleeni jäi se, kuinka monet rakkaat ystävät olivat tulleet juhlimaan päiväämme pitkienkin välimatkojen takaa<3
Aiheeseen sopivasti osuen huomenna 15.1 vietetään Käytä hääpukuasi päivää: lisää täällä. Tämän kunniaksi minä ja viime kesän morsian (työkaverini)pukeudumme hankkeemme palaveriin huntuun ja hääkoruihimme:) Aion myös mennä ohjaamaan illan tanssituntini hunnussani:) Ihan hääpukuun en sonnustaudu, vaikka ei sitä tiedä vaikka sen huomenna päälleni pistäisinkin kotona:)
Nyt olisi mahdollisuus laittaa puku kiertoon ja myyntiin Porin häämessuille, mutta olen nyt tehnyt sen päätöksen, että en raaski siitä luopua. Piste:) Ehkä myöhemmin lyhennän sen ja saan siitä näin coctail-mekon tms:) Mutta en aio luopua siitä:) Se on kuitenkin mahtava muisto mahtavasta päivästä:)
Arki aviovaimona ei eroa mitenkään avovaimon elämästä, mutta tämäpä ei minua yllätä:) Tässä vielä muutamia kuvia tuosta onnen päivästämme:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti