No ei nyt sentään, mutta on sillä ajatuksella kuitenkin kiva leikkiä:) Kyllä meillä on miehen kanssa ollut kovasti puhetta siitä, että jossakin kohtaa meillä on samalla kertaa kaksi koiraa. Itse heitin ilmoille kesän 2015. Jos olisin töissä vielä samassa paikassa, olisi minulla täydet kesälomat, kuten on miehellänikin. Silloin olisi hyvin aikaa kouluttaa uutta tulokasta:)
Emme vaan yhtään tiedä, mikä se toinen koira saattaisi rodultaan olla. Jotenkin olen tykästynyt ajatukseen kahdesta samanrotuisesta koirasta. K on kuitenkin sitä mieltä, että koirasta pitää olla jotain hyötyä eli hän jälleen/edelleen haluaa koiran metsästyskäyttöön. Näin ollen hän ei myöskään halua samanrotuista koiraa, vaan jonkun, jonka vietti vetää muuhun suuntaan. Näin hän pääsisi molempien kanssa metsälle, eikä toinen jäisi vähemmälle huomiolle.
Lueskelin loman aikana eri koiraroduista. K haluaisi seuraavaksi koiraksi koiran, jonka vietti vetää jäniksiin. Tässä minun tämän hetken ajatuksia mahdollisesta toisesta koirasta.
Beagle
Beaglen piti alunperin olla meidän toinen hankinta, mutta jotenkin olen itse viehtynyt enemmän koiraamme Immua suurempiin koiriin ja beagle kun on korkeudeltaan aika matala. Tässä hieman tietoa rodusta:
Beaglen ihannekorkeus on 33–40 cm
Beaglet ovat aktiivisia metsästyskoiria, jotka vaativat paljon liikuntaa ja aktiviteettiä
Perusluonteeltaan beaglet ovat älykkäitä ja lempeitä. Ne ovat myös
itsenäisiä ja jopa itsepäisiä. Haukkuherkkyyttä esiintyy. Beagle sopii
ensimmäiseksi koiraksi lempeän luonteensa takia, mutta se vaatii silti
johdonmukaisen koulutuksen. Ne oppivat helposti pahoja tapoja, joita voi
olla hankala kouluttaa pois. On myös sanonta "saadaksesi hyvän beaglen,
sinun pitää olla ovelampi kuin beagle".
Käytetään pääasiassa jäniksen metsästykseen.
Yllä oli jo monta syytä, miksi en korkeuden lisäksi haluaisi beaglea enää:D Kokemuksia tästä rodusta?
Toinen rotu jota mietin oli:
Harrieri
Säkäkorkeus 48-55cm
Englantilaisperäinen koirarotu
Sitä on alkujaan käytetty jäniksen ajoon, ja rodun harrastajat sanovatkin sen olevan juuri siihen sopiva.
Fyysisesti ja henkisesti se on enemmän englanninkettukoiran kaltainen,
samoin jäljestys ja ajotaipumukseltaan. Kotikoiraksi harrieri sopii
hyvin, etenkin lapsiperheisiin. Kokemuksia harrierista?
Kolmas roduista oli:
Suomenajokoira:
Suomenajokoiria olisi ainakin markkinoilla kiitettävästi:) Ja K:n enolla on näitä ollut jo useampia ja kun K ehdotti tätä rotua ja sanoin innoissani joo, valastui hänenkin kasvonsa, saattaa siis olla, että tässä on meidän seuraava rotumme:)
Suomenajokoiraa käytetään jäniksen ja ketun ajometsästykseen.
Rotu on ihmisystävällinen, rauhallinen ja tarmokas. Vihaisuutta pidetään
virheenä, ja sitä ei juuri esiinny. Rodulla on hyvin voimakas
metsästysvietti, ja koira saattaa lähteä omin päin metsälle.
Suomenajokoira on myös ystävällinen lapsille. Suomenajokoirat ovat aika
helppo kouluttaa, koska ne ovat persoja ruualle.
Kiinnostuin myös seuraavista roduista:
Hygeninajokoira
Hygeninajokoiralla on voimakkaat raajat ja suora selkä. Karva on suoraa
ja kiiltävää. Värit ovat punaruskea, kellanruskea, ruskea, musta,
valkoinen kellanpunaisin täplin ja läiskin, valkoinen punaruskein täplin
ja läiskin sekä valkoinen musta-ruskein merkein. Rotu on painaa 20-25kg
ja on korkeudeltaan 48-61cm.
Hamiltoninajokoira
Lisätietoa rodusta täällä
Sveitsinajokoira
Sopisi korvienpuolesta perheeseemme:)
Porcelaine
Lisätietoa täältä
Ja onhan noita rotuja varmasti muitakin:)
Jotenkin tuo suomenajokoira tykyttää sydämessä eniten:) Onhan se kaunis koira:)
Täältä löytyy meidän tarkoitukseemme sopivia rotuja:)








Itse valitsisin noista varmaan tuon suomenajokoiran. Ensinnänkin, en ole koskaan tavannut yhtään mukavaa beagleä (joo, tämä on tyhmä syy, loput on järkeviä ;) ), mutta pääasiassa siksi, koska vanhalla rodulla (siis suomenajokoiralla), jonka jalostuksessa ja kasvatuksessa on Suomessa pitkät perinteet, on tosiaan ne hyvät puolet, että rotu on suht terve sekä fyysisesti että luonteeltaan. Noi toiset rodut oli mulle lähes tuntemattomia (ja siis olen joskus ollut ihan aktiivinen koiraharrastaja), jolloin on isompi riski sekä terveydellisiin että perinnöllisiin käytöksen ongelmiin. Tämä noin niin kuin yleisesti, vaikka en kyseisiä rotuja tosiaan niin tunnekaan. Toki sitten yleisillä roduilla mahtuu monenlaista menijää kasvattajien joukkoon, mutta etenkin tuollaiselta tutulta kasvattajalta ottaisi varmaan koiran ihan mielellään!
VastaaPoista