...ja muita kuulumisia:)
Hetkeen en ole ehtinyt kirjoitella vaikka jonkun verran on ehtinyt tapahtua:) Aloitetaan otsikon aiheella. Olen kuunnellut jo jokusen päivän radiomainosta, joka kolahti minuun. Kyseessä on mainos, jossa erinäisten äänien poistamisen jälkeen jää jäljelle vain lapsen itku. Mainoksessa todetaan, että se mitä tapahtuu Suomen lapsille, on meidän kaikkien asia. " lahjoita päivä tukiperheessä" mainoksessa sanotaan. Innostuin mainoksesta, vihdoin väylä, jota kautta voi oikeasti auttaa, itse. Ja ei, kyseessä oli rahankeräys (kun menin mainoksen nettisivua katsomaan). Aviomieheltänikin kysyin, miksei voi olla väylää, jota kautta hyväsydämisen ihmiset voisivat itse teoillaan ja sanoillaan auttaa. Vaikka "vaan" antaa aikaansa.
Sitten löysin Facebookista yhteisön "Edes yhtenä päivänä maailman tärkein". Yhteisö vastasi juuri tähän auttamisen haluuni. Yhteisöön voi jättää apuhuudon ja ihmiset voivat halutessaan pyytää avuntarvitsijan osoitteen ja lähettää pienen muistamisen. Jotta lapsi tuntisi itsensä edes yhtenä päivänä maailman tärkeämmäksi. Pienellä vaivalla saa lapsen todella iloiseksi:) Mielestäni ryhmä on jo hieman lähtenyt rönsyilemään. Apua tuntuvat pyytävän myös aikuiset itselleen ja jonkun verran siellä pyydetään suoria palveluksia tarinoiden jakamisen sijaan. Mutta ihana ajatus ryhmässä on takana:) Nyt kaikki etsimään tuo ryhmä ja liittymään tekemään hyvää:)
Itsekin lähetin ryhmään lyhyen tarinan koulukiusatusta veljestäni ja sain yli 25 yhteydenottoa:) Ensimmäiset kortit tulivat jo ja veljeni oli todella iloinen:) Kumpa itse vaan voisi tehdä jotain jotta kiusaaminen loppuisi:((
Sitten toiseen kuulumiseen. Kävin viime viikolla Lasten tanssin avaimet kurssin ja ai että kun se oli hyvä!:) Valtavasti sain uusia ideoita joita pääsen huomenna vihdoin toteuttamaan:) Olen työntouhussa ja "leipääntyneenä" unohtanut pysähtyä ja palata perusteisiin:) Leikin kautta nämä jutut pitäisi toteuttaa:) olen tehnyt töitä lasten ja nuorten kanssa pitkään ja olen aina kuvitellut, että olen hyvä heittäytyjä. Oli mielenkiintoista huomata, että tuossa kurssiporukassa olin kyllä huonoin heittäytyjä:D Selvästi osaan heittäytyä vain lasten kanssa ja aikuisten kanssa olen liian tietoinen itsestäni.
Nyt lähden kuuntelemaan sateen ropinaa ja myrskytuulta takkatulen lämpöön:)
Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille:)
Minäkin liityin siihen FB ryhmään, mutta olen jo tuon rönsyilyn vuoksi poistunut sieltä. Ihmisten tarve jakaa omia tarinoitaan on selvästi todella suuri niiden kertomusten perusteella, mitä sinne tekstejä postailtiin. Mutta ne kommentoinnit, syytökset ja ikävät ketjut siitä mitä sivulla saa olla ja mitä ei saa olla kävivät vähän rasittaviksi.
VastaaPoista