Taas se koitti, sunnuntai. Ja taas saa kysyä, mihin se viikonloppu katosi? Voice of Kids pauhaa olohuoneessa taustalla kun minä jumitan koneella vaikka piti olla tekemässä pihatöitä. Onnekseni tai epäonnekseni on kuitenkin todettava, että nyt rupee jo ulkona olemaan liian pimeää pihatöille, ehkä sitten huomenna.
En yleensä toivo, että K viihtyisi pois kotoa enemmän, mutta nyt toivoisin, että hän viihtyisi puoli vuorokautta pidempään;) Tulee nimittiäin ensi viikko olemaan sellaista haipakkaa, että ns. oma-aika on kyllä kaukana haaveissa. Mies on rentoutumassa Lapissa ja minä taidan olla loman tarpeessa kun hän tulee takaisin:D
Kerkesin juuri miettimään, että käyn pikaisesti vielä ulkona, mutta juuri äsken iski kamala sadekuuro päälle..taidan siis perua myös lenkkisuunnitelmat...Ei siis kuin salaattikulho kouraan ja takkatulen lämpöön nauttimaan loppuillasta.
Olen viihtynyt uudessa työssäni todella hyvin. Edellisessä työpaikassani kaikki ei mennyt niin kuin olisi toivonut ja edellinen syksy ja kevät olivat todella raskaita. On ollut todella ihanaa huomata, että enää ei ketuta lähteä töihin. Että töihin herää mielellään:) Ihanaa vaihtelua.
Pidän elämästäni tällä hetkellä todella paljon. Minulla on ystäviä (vaikkakin kaukana), aivan ihana koti, ihana työ (työt) ja ihana aviomies.
Katsotaan kuinka tulen pärjäämään tämän viikon yksinäni. En ole yhtään pimeän ystävä ja olen aina ollut melko pelokas pimeässä. Nyt pitäisi uskaltaa olla uudessa paikassa uusien äänien keskellä, yksin, pimeässä. Onko täällä muita, jotka eivät tunne oloaan kotoisaksi pimeässä?
Nyt taidan kuitenkin käydä sytyttelemässä valoja asuntoon, että uskallan vielä tulla pois täältä tietokonenurkkauksesta:)
Mukavaa sunnuntai-iltaa teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti